Saadapa jonain päivänä muuttua tuhkaksi juuri Krematoriossa, jonka ympäri aikanaan juostiin, näköetäisyydellä Väiskin kentältä ja kaltseilta. Ja beachilta.
Ja uurnalle paikka, jonka luota melkein näkee Seurasaarenselälle.
Holvari ei ollut enää se sama, jossa 1983 istuttiin, mutta kuitenkin oli. Eivätkä ihmiset, mutta kuitenkin olivat. Muutama kierros tietysti auttoi, mutta silti oli yllättävän vahvasti kuin vuosikymmeniä välissä ei olisi ollutkaan. Muistatko kun, alkoi moni repliikki, ja herätti uusia muistoja ja ne taas uusia. Ja yksityiskohtia ja asioita V:stä alkoi tuntua kokonaisuuksilta, linjoilta, tarinalta, jolla on alku ja loppu ja siinä välissä kokonainen elämä.
Tuli pilkku, sitten toisessakin paikassa, ja samaa tahtia pieneni joukko. Aikanaan viimeinen mietteliäs kvartetti astui kadulle Königistä, söi hotdogit kojusta ja lähti etsimään takseja.
Kotona vielä kone auki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti