Tajusin myös pian, että pääkaupunkiamme asuttaa kaksi täysin eri strategioilla varustettua ihmisryhmää. Toinen on paljasjalkaisten stadilaisten joviaali porukka jolla oli juuret asfaltissa samaan tapaan kuin omani olivat Hirviniemen mullassa. He osaavat oleskella siinä maisemassa ilman suorituspaineita, he ovat kaupungissa kuin kotonaan, tuntevat sen kulttuurit ja osaavat tavat. Sitten ovat nämä toiset, muualta tulleet, valtaviin suorituspaineisiin pieksetyt kodittomat sielut, jotka pelaavat kaupunkia kuin peliä, ulkopuolisina ja vailla sydäntä. He kolhivat itseään ja muita betoniseiniin silkkaa orpouttaan. He eivät ole kotonaan.
- Elokuvaohjaaja Markku Pölönen kirjassa "Pölönen"
Vastaavaa sanoivat taannoin kohteliaasti eräät junantuomat. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää, etten ole havainnut korrelaatiota.
Kohtuutykitystä tähän saakka tuo Pölös-opus, pieraisevine unelmatyttöineen ja uranvalintoineen, joka alkoi tuntua miinaan hiihtämiseltä.
Ei silti pitäisi lukea heiluvassa 70T:ssä. Malmilla dösää vaihtaessa piti hengitellä hitaasti raikasta ilmaa ettei lounas kuplisi yläkautta ulos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
valtaviin suorituspaineisiin pieksetyt kodittomat sielut, jotka pelaavat kaupunkia kuin peliä, ulkopuolisina ja vailla sydäntä. He kolhivat itseään ja muita betoniseiniin silkkaa orpouttaan. He eivät ole kotonaan.
=Hesalaiset
Ei se junantuominen pelkästään riitä, suorituspaineisiin törmää kun tarve opetella olemaan saa aikaan kuolemattomia:
Mun mutsi on stendaris duunis.
Lähetä kommentti