Eivät vetäneet tänä vuonna shortseissa ilman paitaa. Ensin tuli vettä, sitten räntää, sitten tekonurmella pomppivia rakeita, sitten lunta.
Aamulla kone harjasi kentältä lumihärmää. Sauna ja uinti sulattivat, ja muutenkin lämpeni sunnuntaita kohti. Treenit, suihku, ruokailu, lepo, varusteet, treenit, suihku, ruokailu, lepo, varusteet, treenit, suihku, ruokailu. Vähän väliä syödään. Puuroa, venäläistä seitiä, puuroa, porsasstroganoffia, puuroa ja silakoita. Sammioittain kotikaljaa.
Rupeamat muita lajeja sotkevat hetkeksi hierarkiaa. Näkymätön vasen pakki onkin se, joka heittää voltit ja kärrynpyörät, kiepauttaa ilmaveivit salibandyssa.
Lauantai-iltana sai ostaa karkkia, mopoja karkasi pienistä käsistä ja sokerihumalaiset horjuivat.
Pissakakkahuumori on klassikko, mutta käy toisen ja kolmannen tunnin alkaessa aikuisen korville.Kiintoisa koe tehdä kahdeksan vanhoista joukkueet, jotka keskenään vetävät alkulämmön, valitsevat kapteenin, sopivat pelipaikat. Ja reagoivat onnistumisiin ja tappioihin. Ryhmädynamiikkaa. Seuraavan sukupolven pelihuumori oli väliin kovilla mutta löytyi sitten taas, ja miniturnauksen lopuksi ryhmäkuvaan käytäessä tulokset olivat jo historiaa.
Autossa vielä Nintendoa ja kännykkämusiikkia, mutta kotisohvalla vei uni voiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti