Jäähallille samaa reittiä kuin junnuna, ohi kulmakaupan joka ei enää ole. Koulun ja puiston, kasarmin, joka ei enää ole eikä kypäräpäistä vartiomiestä rynnäkkökivääreineen portilla eikä astioiden kilinää avoimen ikkunan raosta. Ohi sairaalan ja Kesäkadun radiotalon ja Sibeliuspuiston. Ei ole pianoliikettä eikä Töölön poliisiasemaa eikä Kulttuuri- ja tiedekeskus enää Neuvostoliiton.
Nyt matka tuntuu paljon lyhyemmältä.
SuomiPopilta kuulokkeisiin juuri siltä keväältä Eppujen Puhtoinen lähiöni, huomaavaista.
Jäähallissa tuoksui samalta. Täällä IFK juhli Suomen mestaruutta päivälleen 30 vuotta sitten, kerroin ääneen, ja seurauksena luin sen myöhemmin, ruotsiksi. Muistan, olin täällä, Allu Lähteenmäki teki, reagoitiin muun muassa. Seppo Pakola on katketa riemuunsa, luki silloin seuraavan aamun kuvatekstissä.
En gång IFK, alltid IFK, maalattuna käytävän seinään.
Hyvät valot. Kolme perättäistä ohi kävelevää lausui merkitsevän huomautuksen tähtäillessäni tanssijatarten taukoesitystä, ja jokainen sai saman vastauksen.
Ilta sai yllättävän käänteen, ja kausi jatkuu vielä kaksi päivää.
Kolmosella kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti