Painoin tähtimoottorin käynnistintä, potkuri alkoi ottaa kierroksia ja pöllyttää lunta samoin kuin edessäni kahden muun FW-190:n. Lisää kaasua: kone alkoi täristä mutta pysyi pyöräjarrulla paikoillaan. Pientä kampeamista oikeaan, sen sai korjattua sivuperäsimellä.
Kentän ilmatorjunta avasi tulen samalla kun kiihdytin lumipilven läpi nousuun ja loputtoman aron ylle. Laskutelineet sisään, siivekkeet. Kaarto oikeaan, jonne viholliskoneet olivat suhahtaneet.
Muutaman tehottomasti kaukaa ampumani sarjan jälkeen aseveljet olivat tuhonneet kentälle hyökkäävän IL-2-lentueen, käänsin kurssille 180 astetta ja nousin 900 metriin.
Kaksi punakonetta lähestyi matalalla idästä ja kaarsi kentän suuntaan, pudottauduin perään hillityllä kaarrolla. Ei kiirettä, rauhallinen lähestyminen. Etäisyyden huvettua 550 metriin sormi laukaisunapille ja tulenavaus. FW:n 20-millisen tykin kranaatit aloittivat matkansa, toisessa päässä välähteli ja savusi kun viholliskoneesta irtosi osia. Ensimmäisen kieppuessa kohti lumista maata ajoin etäisyyden toiseen kiinni ja avasin tulen vielä lähempää. Sama vaikutus, ja yhtäkkiä IL-2 melkein kuin pysähtyi ilmassa oikean siiven taittuessa irti. Iskemä maassa vilahtaessani yli ja kaartaessani suuntaan 60 astetta lähestymistä varten.
Mutta se oli vain tietokonepeli. Oikeassa elämässä faija-vainaa muisteli, miten Kannaksella oli kiire ilmasuojaan kun Stormoviikit ilmestyivät horisonttiin.
Olisiko tässä aavistus virtuaalisen revanssin tuntoja? En tiedä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Minä kun näin lapsena lentokoneita, tuli hätä päästä piiloon jonnekin. Sylilapsena pelkäsin ilotulitusraketteja ja ukonilmoja.
Oikeastaan järkevä reaktio.
Itse kuulemma kammosin lapsena jonkin aikaa ukkosta sen jälkeen kun salama oli iskenyt taloon ja sähkömittari pääni päällä leimahtanut liekkiin.
Minulle on kerrottu, että perheemme telttaretkeillessä kesäiseen tapaamme ja minun ollessani muutaman vuoden ikäinen kävi yöllä ukkonen ja herätessäni siihen kysyin: "Oliko se MiG vai Draken?" Selityksenä oli kai lentonäytös, jossa olimme saman kesän alkupuolella olleet, ja jonka äänimaisemasta varsinkin MiG:n jälkipoltto jätti vaikutuksen.
Lienee sinulle jo tuttua, mutta itselleni ennen lukematon tieto, että FW-190:tä oltiin sota-aikana kahteen kertaan hankimassa Suomeenkin, mutta "Mersu" vei voiton.
Itse asiassa en muista kuulleeni yrityksistä hankkia FW:iä Suomeen. Liekö niitä nähty taivaallamme muten kuin Lento-osasto Kuhlmeyn vahvuudessa.
Kuulin kerran jonkun harmittelevan suihkumoottorin ääntä. En tiedä, miksi.
Lähetä kommentti