Saksalaisten muistelmien pinon jälkeen Alex Kershaw'n Vieraalla taivaalla (The Few) oli jotenkin kuin Ilmojen Korkeajännitys.
Rosvo-sanan ja vastaavien käytöstä se tunne varmaan tuli. Ja ristiretkitunnelma vallitsi muutenkin läntisen sivistyksen taistellessa hassun pienen viiksekkään miehen komentamaa itäisten goottien barbaarilaumaa vastaan.
Ja olivathan Churchillin uljaimmat kuuluisat sananparret uljaita.
Let us therefore brace ourselves to our duties, and so bear ourselves that, if the British Empire and its Commonwealth lasts for a thousand years, men will still say, “This was their finest hour!”
Ensimmäiset kuvatuista salaa Eurooppaan taistelemaan lähteneistä amerikkalaisista olivat matkalla Suomen talvisotaan, joka kuitenkin loppui kesken. Ranskan alkukesän 1940 perääntymiskaaokseen he ehtivät, lentääkseen maailman hienoimmilla lentokoneilla vaikka sitten henkensä kaupalla.
Olivat motiivit alkujaan mitkä tahansa, heidät muistettiin henkensä Britannian puolesta uhranneina.
Osa jäi lopulta sekunniksi liikaa Messerschmittin tykkien tai konekiväärien ulottuville. Ja yksi Stukan taka-ampujan, lentääkseen sitten pätsiksi leimahtaneen koneensa tukikohtaan ja kuollakseen karmaiseviin palovammoihinsa seuraavana päivänä sairaalassa. Juuri kun ehdin ihmetellä onnettomuuksien vähäisyyttä, kerrottiin niistäkin. Kohtalokas yhteentörmäys muodostelmalennossa, syöksy 800 kilometrin tuntinopeudella mereen happijärjestelmän ehkä petettyä, yllättävä joutuminen pilvimassaan ja iskeytyminen maahan.
Aina aprikoituttava taistelutilanteen henkinen paine, jota tämäkään kirja ei puolin eikä toisin salaillut. RAF:n ja Luftwaffen lentäjät, jotka jännityksestä oksentavat aamiaisensa ennen koneeseen nousua, yrittävät saada holtittomasti loukkua lyövät polvensa kuriin ohjaamossa, hukuttavat pelkonsa pulloon, pyörivät yönsä kylmässä hiessä tai löytyvät laskeutumisen jälkeen ohjaamosta huohottamasta silmät selällään suu vaahtoa pursuten tai uupumuksesta nukahtaneina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Itse löysin kesällä divarista erikoisen ilmasotakirjan: Moukari ja säilä. Vuonna 1942 ranskalaisen ex-upseerin kirjoittama analyysi menossa olevasta länsi-euroopan ilmasodasta. Sisältää mm käännöksen esipuheen jossa suomalainen ilmavoimien upseeri kiittelee kirjaa ja veikkaa sen heijastelevan sodan seuraavaa vaihetta nyt kun Venäjä on lyöty.
Suht mielenkiintoista ja ilmeisen tarkkaa havainnointia molempien osapuolien tekniikasta, taktiikasta ja propagandasta ja teräviä johtopäätöksiä osapuolien uutisoinnin perusteella.
Harmi että kirjasta puuttuu selvempi taustoitus, olisi mielenkiintoista tietää missä maassa kirjoittaja asui kirjan aikaan (miehitetty Ranska, vapaa Ranska, Englanti, jokin muu maa?).
Tuo on jo harvinaisuus. Päästäpä joskus selaamaan.
Itselläkin jossain ranskalaisen (maavoimien) upseerin kirjoittama kirja, joka julkaistu Saksan miehittäessä Ranskaa noihin aikoihin.
Lähetä kommentti