Parin repliikin mittaisen Twitter-keskustelun jälkeen jäin miettimään, mikä tässä uutisessa kulttuurikummeista ärsyttää.
Se kai, että olen näkevinäni lämpöisen pehmoisen pörröistä ristiriidattomuutta huokuvassa tekstissä kieroutta, tekopyhyyttä ja lukijan tyhmänä pitämistä.
Ja kun mielikuvani tekijänoikeusjärjestöjen kohtuullisuudesta on päässyt jossakin kohdin tahriintumaan.
Lopuksi olisi yhteislaulua, mutta kun Teosto. Jonka tiedote tuonne näyttäisi loppukappaleesta päätellen copypeistatun.
- - -
Edit 28.syyskuuta: Aamun HS uutisoi aihetta vähän osaavammin sanoen muun muassa, että voihan heitä kutsua suoraan lobbaajiksikin.
Ja:
Toimitusjohtaja Katri Sipilä kertoo Teoston konkreettisia tavoitteita: yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu pitäisi ulottaa kaikkiin laitteisiin - - -.
Ei pitäisi.
Ja Petteri Järvisen tuore merkintä aiheesta.
tiistai 27. syyskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Ärsyttää, koska jutun mukaan kulttuuri = musiikki. Musiikki on vain yksi taiteista ja taiteet ovat vain osa kulttuuria.
Tuolta kantilta en täältä kulttuuriin, tai siis joidenkin sen ilmentymien, kuluttajapuolelta tullut ajatelleeksikaan.
Lobbaaminen onkin niin paljon rumempi sana, joten kummihan on loistava idea. Ainakin jos saa Teostolta rahaa.
Tänään meille rupattelevat tärkeitä lisätietoja energiateolllisuuskummit, huomenna ruokakauppakummit, ylihuomenna finanssikummit.
Vaikka eihän missään toki ole samaa hienostunutta kepeyttä kuin kulttuurikummissa.
Olen nyt tätä pyöritellyt pari päivää ja tullut siihen tulokseen, että minäkin vaihdan myyntimiehen tittelini kummiksi.
Tekee erityisen hienon säväyksen englanninkielisessä käyntikortissa. Jo on ihme jos ei ala kauppa käymään.
Elokuvatrilogiassakin toimi ihan loistavasti vaikkeivät käyntikortit paperia olleetkaan.
Asiakkaalle kerrotaan riittävät tiedot, jotta hän osaa tehdä oikean päätöksen.
Lähetä kommentti