perjantai 2. lokakuuta 2015

Se ja sama

En pidä itseäni ihan kielenhuollon Arvi Lindinä, mutta jollain lailla kauniin kielemme alennustila surettaa.

Tarkoitan siis ennen kaikkea painettuna tai verkossa julkaistua tekstiä, joka esitetään jollei nyt toimittajan muotoilemana niin ainakin ikään kuin. Päivä päivältä enemmän tuntuu, ettei millään mitään väliä kunhan nyt jotain.

Itsekin jaksoin vielä takavuosina korjailla koneeni kautta julkaisuun menneistä teksteistä pilkutuksia, korrelaattivirheitä ja keskellä lausetta  pystyyn pomppaavia Tamperelaisia, mutta nyttemmin moinen vaivannäkö on alkanut tuntua turhalta.

Ei kukaan taida kuitenkaan välittää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mika

kirjoittelun keveyden myötä rima laskee ja puhekieleen tultaessa se näyttäisi katoavan kokonaan. yksityishenkilönä jokainen tietysti puhuu niin kuin puhuu. mutta onko periaate ehkä jo vähitellen se, että virheinä ei enää pidetä juuri mitään, jos vain sanoma välittyy? kieli kertoo ihmisestä samalla lailla kuin pukeutuminen. frakkia ei ole pakko käyttää, mutta useimpien kannattaa silti hankkia vaatevarastoonsa farkkujen lisäksi myös siisti puku. kvaliteetti voittaa aina kvantiteetin, varsinkin virtuaalissa.

meri

Mika kirjoitti...

Kielenkäytön taito määriteltiin jossain jotenkin, että osaa käyttää tilanteen ja asiayhteyden vaatimaa tyyliä oikein. Riitasointu syntyy siellä, missä odottaa näkevänsä korrektia kieltä mutta törmää huonoon sellaiseen.

Arvelen laadun heikkenemisen liittyvän myös määrän kasvuun. On niin paljon kanavia täytettävänä ja "sisältöä" suollettavana, ettei laatua enää ehditä / viitsiä valvoa.

Veikkaanpa olevan nykyään aika lailla sellaistakin tekstiä (ja kuvia), jotka tunnollisesti copy + peistataan jostain jonnekin ilman, että kukaan koskaan sitä edes lukee.