Ensi kertaa yli kuukauteen nukuin muuten kuin vasemmalla kyljellä jalat tiukasti päällekkäin tai rukoilevan muslimin asennossa.
Toista kertaa sitten joulun nukuin aamuun heräämättä kertaakaan särkyyn.
Pikkuhiljaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
mika
kipu on tuttu kaveri. en rekisteröi sitä kun olen iloinen, mutta kun mieli on maassa, kipu on eri luokkaa. onkin aika vaikea sanoa, kuinka suuren osan kivusta aiheuttaa sen alkuperäinen, fyysinen syy. olen lukenut että pitkäaikainen kipu jättää aivokuorelle arpia. voisiko siis ajatella, että kipu on korvien välissä, mutta eri tavalla kuin sanonnalla on alun perin tarkoitettu.
"pikkuhiljaa". erinomainen neuvo. kunnianhimoinen tavoite missä, koska ja kenelle tahansa.
meri
Kyllä, näitä kysymyksiä tullut mietittyä. On kivun tuntemusta, sen alkamisen jännittämistä ja puolieuforisia hetkiä kun löytää hyvän asennon. Entä mitä kipua pitää välttää ja mikä kestää päästäkseen sen tuolle puolen?
Virikkeet ainakin vaikuttavat. Yöllä hiljaa pimeässä tuntemukset ovat voimakkaimpia mutta kipeiden kohtien painelu, itsensä liikuttelu tai keskittyminen muuhun työntävät sitä sivuun. Onneksi on ollut tabletti, Netflix ja kolme tuotantokautta Wallandereita.
mika
luin jostakin että home is where my netflix is. minulle se on sataprosenttinen totuus, varsinkin nyt, kun pääsen katsomaan usa:n ja uk:n valikoimia. sieltä olen löytänyt sellaiset brittisarjat kuin southcliffe, run ja fixer, joiden avulla olen unohtanut monta kipua.
meri
Lähetä kommentti