tiistai 8. elokuuta 2017

Mikrohistorian hippusia

Aarreaitta helsinkikuvia.fi.

Katajanokalla 1967 kuvatuista aluksista etummainen lienee samainen Rigel, jossa faija-vainaa seilasi jossain vaiheessa perämiehenä.

Constantin Grünbergin ottama kuva julkaistu Helsingin kaupunginmuseon luvalla.
---
Tähän vielä toisaalle laadittu kommenttini:

Albatrossin kuuleminen aina hiukan herkistää, kun mieluusti ajattelen faija-vainaan ikänsä seilanneena liitelevän nyt jossain Atlantin ulapoiden yllä. Ja toisenkin faijan. Vaikka hautakivensä Honkanummella kivenheiton päässä toisistaan seisovatkin.

Mitä tahansa muuta muttei sitä, faijan ääni terästyi, kun pienenä sanoin haluavani itsekin merimieheksi. Ehkä Tornatorin matkoilla oli vähemmänkin hohdokkaat puolensa. Riosta kuitenkin on mustavalkoisia valokuvia.

Minä jatkoin lyseossa vaikken kunnanvirastossa.

4 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

https://www.facebook.com/topi.naskali/media_set?set=a.10155556766062938.1073741886.603427937&type=3

Laivat kun on kerran tärkeitä Sinulle,niin bongasitkos nämä?

Mika kirjoitti...

Toki huomasin, ja noissa haviseekin jo historia kunnolla. Höyrylaivoissa ehti faijakin seilata muttei noissa, vaikka sekstantilla osasikin paikan määrittää.

Nimetön kirjoitti...

mika

juutuin katsomaan noita helsinki-kuvia, ja tajusin kaipaavani eniten niitä ei-kenekään-maita, joita oli ainakin pasilassa ja sörkän kyljessä. ja se vanha kalasatama merikontteineen ja tukkuineen, sitä ikävöin. kulosaaren sillan kupeessa oli jossakin vaiheessa spurgujen rakentama telttasauna, ja kun siitä käveli ohitse, sai ihailla alastomia suomalaisvartaloita. tietystä kulmasta näki tuomiokirkon, joka loisti auringossa.

meri

Mika kirjoitti...

Kyllä.

Ja kaikki ne tyhjät tontit, joita 70- ja vielä 80-luvullakin riitti talojen väleissä. Ja matala punamullan sävyinen Ruoholahti ennen nykyisiä lasitorneja.

Tilaa ja avaruutta kaipaavan sopii toki poistua maaseudummalle, mutta jokin haikeus silti.

Maa on täällä kallisarvoista.