Parkkipaikalla starttaili sateen jäljiltä Tivoli Sariola. Melkoinen roudaaminen oltava semmoisenkin pystyttelyssä.
Taasko poikia on vajaa joukkue, saatiin todeta vipeltäjien lämmitellessä nurmella, ja siihenkin oli tarvittu yksi ystävällisesti avuksi lupautunut.
Edelliskerran rohkaisemana ei vastustajan johtomaalikaan masentanut, mutta isäntien maalivahti osoittautui liian kovaksi palaksi. Haki rangaistuspotkun näyttävästi alakulmasta ja peitti oman suosikkipelaajani parhaan maalipaikan neljään vuoteen ja vielä jokusen samanmoisen päälle.
Lopussa sitten repesi rumaksi tappioksi kun kymmenestä urhoollisestakin kaksi kykeni kolhujen jäljiltä enää ontumaan kentällä irvistellen. Hyökätkää oikeelta, se pakki ei pysty juoksemaan, huomasi vastustajakin.
Hieno usva alkoi nousta niityltä kentän takaa samalla kun Kirkkonummen ilta tummui.
Fiksu katsoo numeroiden taakse, ja taistelitte loppuun saakka ja vieläpä puhtaasti, ei ainuttakaan varoitusta koko pelissä, muistutin takapenkin nuorukaisia kotimatkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti