sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Helle

Tenavana tykkäsin talvesta enemmän kuin nyt. Vanhemmiten alkanut pitää lämpimästä. Ehkä jotain samaa kuin myyttisissä eläkeläisissä, jotka muuttavat Suomesta Espanjaan tai amerikkalaisissa TV-sarjoissa Floridaan.

Muutos saattoi alkaa varusmiestalvena, jolloin palelin enemmän kuin koskaan ennen sitä tai sen jälkeen.

Ajatellut, ettei Suomessa voi olla liian kuuma, mutta tällä viikolla usko on hiukan horjunut. Etenkin turhan monta kilometriä ilmastoimattomassa autossa saa tuntumaan kuin olisi liian pitkään saunassa. Raskas olo, hengittäminen alkaa tuntua työläältä.

Kohteessa siis parempi pysyä poissa valkoiseen sokaisevaan aurinkoon päin olevalta pihalta. Mieluummin varjoisalla terassilla, jossa kaksi sohvaa ja näkymä yli peltojen järvelle ja sen takaisille rinteille. Nautinnollinen hiljaisuus, jonka välillä katkaisee vain koiran haukku sisältä tai hevosen hörähdys laitumelta tai ohi ajavan auton surina.

Kun käy liian tukalaksi, pulahdus Keiteleeseen. Lempeässä järvivedessä lilluessaan ihminen on jotenkin perillä.



Ei kommentteja: