keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kymmenes ja viimeinen Helsinki Cup

Yksitoista vuotta pelannut eikä ikinä ole vituttanut koko paska niin paljon kuin juuri nyt, kuului suosikkipelaajani arvio alkusarjan päätöspelin jälkeen.

Avauspäivän ensimmäinen voitto oli selkeä ja toinen miesalivoimalla itsevarmasta ennakkosuosikista raastettu sitäkin makoisampi.

Loppujenkin pelien pelaaminen vajaalla miehistöllä oli kuitenkin liikaa, kun väsymys kumuloitui eikä lopulta tahtonut onnistua enää edes juoksuaskel alkulämmittelyssä.

Miksi niin vähän pelaajia, kysyi joku. No, joku ei viitsinyt tulla, jostain ei ole kuulunut, joku otti pelikieltoa ja muutama loukkaantui... Yhden ura kuulemma jatkuu oharin jälkeen korkeintaan jossain muussa seurassa.

Tempo on toki MM-kisoissa eri luokkaa, mutta samanaikaiset kauhistelut Kroatian pelaajien jaksamisesta ottivat korviin näiden jolkotettua kahdessa päivässä 200 minuuttia ilman vaihtoa.

Torstaina odotti auto pakattuna Myllikän jäähallin parkkiksella, ja vastustajan päätettyä turnauksen nopeasti ja melkein kivuttomasti oli aika jättää laji ja kaupunki toviksi taa. Ja ikävä kyllä myös Helsinki Cup, kun ikä riitti nyt viimeistä kertaa mukaan.

Luultavasti ainakin opitte tällä viikolla asioita toisistanne ja itsestännekin, tarjosin setämäisen mutta vilpittömän kommentin.

Ei kommentteja: