perjantai 10. elokuuta 2018

Pekka ja Pätkä ornitologeina

Töölöntorin kohdalla yhtäkkiä ankara rapina yläpuolella puussa, josta leijaili irronneita lehtiä. Pieni tumma perässään isompi tumma ampaisi peräkkäin esiin, ja ilmataistelu jatkui saman tien sisään torinreunan kahvilan avoimesta ovesta. Sisällä näytti ihmisiin syntyvän jonkinlaista liikettä.

Rinnastus parhaillaan luvussa olevaan Pentti Linkolan elämänkertaan. Legenda masentui havaitessaan lintukantojen supistuvan.

Tässä omassa pienessä maailmassa lintuhavainnot ovat vähissä: Lokki, pulu, sorsa, meriharakka, talitintti, varpunen, joutsen, mustarastas. Satunnaisia rannan vesilintuja ja muita. Kerran iltahämärissä lehahti puusta Sammonpuiston laidalta lentoon iso siipipari. Huuhkaja, tiesi joku.

Omien lintuhavaintojen määrän merkitys omalle mielentilalle: melko vähäinen.

Välskärinkadun mäessä paluumatkalla kirjastosta nopea tumma vilahdus jalkakäytävän poikki. Rotta, meni tuohon pensasaitaan, valisti kohdalle katsonut.

Ei kommentteja: