Jokakeväinen reviirikiista

Muutamaa tuntia myöhemmin oli aspartaamimehuansassa ja oikeaa hedelmämehua sisältävässä verrokissa täsmälleen yhtä monta muurahaista: nolla. Paljaalla parketilla niitä sen sijaan parveili tungokseksi asti.

Vastaavassa tilanteessa taisi turhautunut kenraali Westmoreland turvautua massiiviseen tulivoimaan ja komensi B-52:t ilmaan.

Lopputulos taisi olla melko sama. Näyttävä body count ja maan alle kadonnut vihollinen, joka oli vienyt suurimman osan kaatuneistaan mukanaan.

Muuta ajateltavaa

Omaa arkea koronakriisi on toistaiseksi muuttanut niin vähän, että viihteen kuluttaminenkin on mahtunut tavanomaisiin puitteisiin.

Netflixistä ei ole oikein saanut aloitettua uusia tuttavuuksia, mutta onneksi on loistava Moderni perhe. Tosin siitä kerrattavat jaksot käyvät aina vain vähemmiksi, kun vanhempia kausia poistuu saatavilta. Onneksi tutuistakin jaksoista löytyy yhä uusia etenkin kielellisiä nokkeluuksia. Uusi Sherlock toimii myös edelleen, vaikka onkin jo vanha. Samoin Narcosin Escobar- ja Cali-kaudet kelpasi kerrata. Meksikoon en ainakaan vielä kajonnut.

Aina vain voimistuvat äänikirjavinkit saivat lataamaan 30 päivän koejaksolle Storytelin, jonka valikoima vaikuttaa niin laajalta, että taidan toistaiseksi jäädä ihan tilaajaksi. Se tuntuu taloudellisestikin järkevältä, kun kuukausimaksu on yhden edullisemman pään kirjakauppakirjan luokkaa ja omat fyysiset hyllyt lisäksi jo täynnä.

Varsinaisten äänikirjojen ystäväksi en tosin ole vielä ehtinyt, kun teksti tuntuu kuunnellessa edistyvän piinallisen hitaasti sen sijaan, että saisi lukea nopeasti. Huomaan mieluummin lukevani opukset ekirjoina ruudulta aina, kun sellainen vaihtoehto on tarjolla.

Komisario emeritus Sillanpään Skoudena stadissa on ollut tähän mennessä mielenkiintoisimmasta päästä, Gustafssonin tarinat Karhu-ryhmästä taas oli paketoitu konsulttijargoniin. Rööperi horjutti uskoa kotimaisen korruption vähäisyyteen, ja kirjasta Dresdenin pommituksista olen toistaiseksi napsinut vasta haukkapaloja sieltä täältä.

Normaali epänormaali

Frivilligt isolerad on muistaakseni vankilatermi.

Median päivittelyt elämästä eristyksessä ja etätöissä eivät kummemmin säväytä ihmistä, joka on vuosikymmenet työskennellyt kotoa ja syönyt lounaansa oman keittiönpöydän ääressä.

Eikä vaikuta omaan elämään illanviettopaikkojenkaan sulkeminen. Sen jokaperjantaisen yhden saunaoluen saa toistaiseksi kaupastakin.

Oikeastaan ainoat muutokset omaan normiarkeen ovat olleet jokapäiväisen urheilun seuraamisen puuttuminen ja kirjaston kiinniolo.

Kännykkä

Asioita, joista tykkään vaan ei ihmisiä eikä eläimiä?

4. Kännykkä

Se tuhoaa ajattelumme, niskamme ja nuorisomme, mutta olisinhan epärehellinen, jollen myöntäisi viehtymystäni nykyaikaiseen kännykkään.

Kämmenelle mahtuvassa pikku härpäkkeessä kirjasto, televisio, radio, elokuvateatteri, muistikirja, maailmankartasto, kello, kamera, videokamera, valokuville pimiö, filmeille leikkaamo, herätyskello, tietokone, valokuva-albumit, pankki, posti, aikataulut, taskulaskin, lompakko, bussi-, lento- ja junaliput, äänilevykokoelma, päivän lehdet, säätiedotus, päiväkirja, kalenteri, tietosanakirja, ääninauhuri leikkaamoineen, kompassi, kauppa.

Ja niin, puhelin myös.

Silloin joskus, kun aikamääre ”vuonna 2000” tarkoitti ”niin kaukana tulevaisuudessa, että sinne voi visioida mitä vain”, tiesimme, että vuonna 2000 liikkuisimme lentävillä autoilla, pukeutuisimme kirkasvärisiin Star Trek -asuihin ja söisimme ruokamme pillereinä. Sekin kävi mielessä, että kommunikoisimme näppärillä näköpuhelimilla. Mutta ainakaan itse en osannut kuvitella sitä isointa mullistusta mahdollistamassa suurimman osan nykykännykän hienouksista: tietoverkkoa, joka yhdistäisi koko maailman tai ainakin sen teollistuneimmat osat.

Puuro

Asioita, joista tykkään vaan ei ihmisiä eikä eläimiä?

1. Puuro

Meille 60-luvun lapsillehan puuro oli jotain, mitä piti syödä vaikkei olisi halunnutkaan. Silloin ei vielä tajunnut, että kyse saattoi olla myös hinnasta. Harmaata makua saattoi koettaa piristää sokerilla tai sitten voisilmällä, jonka makuun en koskaan oikein päässyt. Ja sitten aikanaan omassa taloudessa se ajatus keittelystä kattilassa pohjaanpalamisen peikko olkapään takana virnuilemassa.

Kunnes tulivat mikroaaltouunit.

Leseitä ja hiutaleita lautaselle, hanasta vettä päälle, viisi minuuttia mikrossa ja pling. Hetken odottelu (joka saattaa venyä kahteen tuntiin jos on uppoutunut töihinsä ja unohtaa koko puuron) ja syömään. Banaani viipaleina tai anopin omenasosetta, pikkukourallinen pähkinöitä ja tilkka maitoa.

Toimii myös lounaana, päivällisenä tai illallisena ja löytyy urheiluopistoilta ja hyvistä hotelleista, tosin hiukan suolaisen tuntuisena kun omaan ei tule lisättyä. Syödessä voi tuntea itsensä vähän hyveelliseksi ajatellen yleviä aatoksia terveellisyydestä, ekologisuudesta, edullisuudesta ja melkein kuin askeettisuudesta.

Ja jos omaa radionaaman, voi puurokuvilla korvata somen päivittäiset selfiet. Mielenkiintoisuus on suunnilleen samaa luokkaa.

Theirs but to do and die

Bring out the charge of the love brigade, kuuntelin Freddie Mercuryn laulavan 1976. Saattoi olla ensi kerta, kun kuulin viitattavan Kevyen prikaatin rynnäkköön, vaikken silloin sitä tiennyt.

Eilinen aamiaiskeskustelu brittien maihinnoususta Kokkolaan ja Krimin sodasta eteni aina Tennysonin klassikkorunoon saakka.

Kuinkahan paljon enemmän hahmottaisi kaikenlaisia kulttuurisia viittauksia, jos olisi ehtinyt lukea enemmän?

Kuopus mainitsi eilen sivulauseessa käsitteen VSCO girl. Oli tarkistettava Urban dictionarysta, mikä.

Olin unessa useasti sinun kaduillas, koulutie

Avio-oikeus. Ositus. Työehtosopimus. Ennakonpidätys. Kannustinloukku. Arki-iltana klo 22.45 yhteiskuntaopin kokeeseen lukeva koululainen kyseli ja faija availi käsitteitä parhaan muistinsa mukaan. Luettuaan onneksi itse aikanaan pohjiksi melko laajan yhteiskuntaopin.

Entä pitääkö vainajan velat maksaa ennen ositusta vai sen jälkeen, kuopus vielä kysyi. Faija tunsi pikkuisen ylpeyden läikähdyksen arvioidessaan täsmennyksen hyvinkin relevantiksi.

Laitoin, että miten he suhtautuvat samaa sukupuolta olevien avioliittoihin, esikoinen kertoi opettajan kerättyä valmiiksi kysymyksiä ennen lähestyvää uskonnontunnin vierailua moskeijaan. Veikkaan, että tuota kysymystä ei käsitellä, faija sanoi. Mutta oli väärässä. Homoseksuaalisuus on väärin ja kiellettyä, ei islamilaisen seurakunnan puhemies ollut arkaillut kertoa koululaisille uskontonsa kantaa.

Varusteleka

Kun tykkää käytännöllisistä ja mukavista vaatteista runsailla taskuilla sekä repuista, on Varusteleka looginen valinta hovipukijaksi. Ja sen uuden myymälän Grand Opening sen verran tapahtuma, että oli kurkattava vaikkapa sitten pikaisesti.

Itsehän sulaudun täydellisesti asiakaskuntaan, jonka tyypillinen edustaja on vatsakas parrakas suomalaismies shortseissaan. Tosin yleensä myös lippiksessään, jollaista pidän vain sateella silmälaseja suojaamassa.

Sitten on se kuivakampi tai muskelimpi prompi retkeily- ja ampumaharrastustyyppi sekä runsaasti tatuoidut neitoset pinkkeine hiuksineen.

Itse myymälä ei vaikuttanut juuri entistä tilavammalta mutta hiukan isommalta kyllä. Ja kännykkäverkkohan siellä on jumissa mutta asiakas-wifi saatavilla.

Panssarihaupitsin murkulatelineen lokerot näyttivät ensisilmäyksellä pieniltä, mutta tosiaan 122 milliä on 12,2 senttiä. Forgotten Arms -heput ja Rudy Reyes vastailivat lavalla alan kysymyksiin kuten onko 7,62 x 39 patruunatyyppinä enää ajanmukainen. Jotain hahmottamista toki siinä, että kaveri, josta olen kirjasta ja toisestakin lukenut ja ruudusta katsonut, istuu nyt tuossa. Soppakanuunasta jaettu hernerokka oli erinomaista ja jälkkärilistan munkkikahvit myös.

Pekka ja Pätkä ornitologeina

Töölöntorin kohdalla yhtäkkiä ankara rapina yläpuolella puussa, josta leijaili irronneita lehtiä. Pieni tumma perässään isompi tumma ampaisi peräkkäin esiin, ja ilmataistelu jatkui saman tien sisään torinreunan kahvilan avoimesta ovesta. Sisällä näytti ihmisiin syntyvän jonkinlaista liikettä.

Rinnastus parhaillaan luvussa olevaan Pentti Linkolan elämänkertaan. Legenda masentui havaitessaan lintukantojen supistuvan.

Tässä omassa pienessä maailmassa lintuhavainnot ovat vähissä: Lokki, pulu, sorsa, meriharakka, talitintti, varpunen, joutsen, mustarastas. Satunnaisia rannan vesilintuja ja muita. Kerran iltahämärissä lehahti puusta Sammonpuiston laidalta lentoon iso siipipari. Huuhkaja, tiesi joku.

Omien lintuhavaintojen määrän merkitys omalle mielentilalle: melko vähäinen.

Välskärinkadun mäessä paluumatkalla kirjastosta nopea tumma vilahdus jalkakäytävän poikki. Rotta, meni tuohon pensasaitaan, valisti kohdalle katsonut.