Armeijassa koulutetaan sotilaita

Mediassa on poreillut jonkinlainen kohu siitä, että varusmiehiä saatettaisiin tarvittaessa käyttä sotimiseen.

No shit, Sherlock.

Omana varusmiesaikana meitä kiinnosti jo alokkaina, ketkä lähtisivät ensimmäisinä jos tilanne tulisi. Sotajoukkue varmaan ensin ja sitten viimeksi reserviin kotiutuneet, arvioivat tuvassa rupattelemassa piipahtaneet alikersantit.

En oikein hahmota, mistä kohu. Ei kai siellä pelkkää petaamista opettelemassa olla.

HS:n taannoinen jutu "Ampuisinko ihmisen" oli ihan mielenkiintoinen vaikka toki maan valtalehdelle ominaiseen hyi, pyssy -sävyyn kirjoitettu.

Toimittajan

Suoritin varusmiespalvelukseni Sodankylässä syksyllä 2004.

Minusta koulutettiin ohjusjoukkueen taistelulähetti. Kenttäkelpoisuudekseni merkittiin ”hyvä”, vaikka opin hädin tuskin käyttämään tärkeintä työkaluani, jumppakuutioksi kutsuttua kenttäradio LV 217:ää.

Sodassa olisin varmaan väännellyt radioni nappeja holtittomasti, eksynyt metsään viestiä viedessäni ja tulittanut sarjoja taivaalle silmät kiinni.

kuulostaa hiukan kärjistäen tulevalle HS:n toimittajalle sopivalta esitykseltä. Itsekin olin toki kaukana maanpuolustuksen tukipilarista mutta aika paljon enemmän olisin jopa minä koulutuksen jäljiltä osannut.

Ja toisin kuin toimittaja, me kyllä pohdimme jo silloin, mihin mahtaisimme tosipaikassa pystyä.

Itsekseen naurattanut tänään

Se juttu, jossa pikkulapsi kiipeää näytteillä olevan sodanaikaisen panssarivaunun päälle ja hätiin rientävä äiti vaistomaisesti huutaa

"Varo, ettei se vain mene rikki!"

Iltaisin hämärtyy jo

Tuusulan urheilupuiston täytyy olla seudun komeimpia. Jalkapallokentät, jäähallit, muut kentät, lenkkipolut, ympäröivä metsä.

Nurmella syyskauden avaus. Se tarina, jossa helsinkiläiset vieraat jäävät avausjaksolla kaksi maalia tappiolle mutta iskevät toisen alkuun kavennuksen.

Sitten kotijoukkueen maalivahdin upea kurotus, josta pallo kuitenkin jää irralleen. Vieraiden hyökkääjä ehtimässä palloon kunnes syö yhtäkkiä nurmikkoa. Erotuomarin pitkä vihellys ja takataskusta punaista korttia kaivava käsi.

Tasoitus rangaistuspotkusta ja perään vielä vieraille kolmas osuma.

Viimeisessä luvussa olisi saatettu nähdä vieraiden passivoituminen ja isäntien tasoitus alivoimalla, mutta ei tänään. Merkit olivat jo ilmassa kun sinivalkoiset kolistivat tolppaa ja ylähirttä mutteivät onnistuneet tappamaan peliä edes läpiajoista.

Tuusulantietä kotiin  huristeltaessa ei takapenkillä kuitenkaan puhuttu jalkapallosta vaan tänään päättyneestä rippileiristä. Teinin ajatus oli yhä siellä.

Syksyn merkkejä

Pihlajanmarjat punertuvat, kiekkojoukkueet mainostavat ja koululaiset parveilevat.

Onneksi saa edelleen nauttia kesästä vaikka ensin syreenien ja sitten lehmustenkin tuoksu ovat jo menneet.

Ripotteli muutaman pisaran kun astelin halki lämpimän illan Topeliusta ja Humalistoa Sonskille päin. Kirjasto näyttää jo valmistautuvan kahden viikon päässä häämöttäviin avajaisiinsa. Juniorin joukkuekavereita kulki treenikentän suunnalta kohti spårapysäkkiä.

Illan ottelu olisi ollut ihan viihdyttävä vaikka vieraiden kahden maalin johto olisi kestänytkin mutta toki kavennus ja viimeisen minuutin dramaattinen tasoitus kuorruttivatkin kakkua.

Durinin turma

Fantasiakirjallisuus on jäänyt itselleni kovin vieraaksi mutta Taru sormusten herrasta olkoon se yksi poikkeus. Ensimmäinen lukukerta lukioiässä vei mukanaan eikä jäänyt viimeiseksi.

Viime viikonloppuna kolmessa illassa näytetty leffatrilogia ei voinut tietenkään olla aivan tekstin tasoa mutta yllättävän hyvä. Ja oikeastaan kaikki henkilöt vastasivat mielikuviani.

Gandalf suosikkinani, tietenkin, kuten kaikki eleettömän harmaapartaiset enemmän viisauteen kuin väkivaltaan luottavat velhot. Rosoisen majesteettinen Aragorn. Puolituiset, jotka eivät luiskahtaneet komiikan puolelle. Arwen, jollainen saadaan kun valmiiksi kauniin näyttelijättären kasvot etevästi softataan ja valaistaan. (Toki kirjassa haltiakuningatar Galadriel on se, jonka kaikkinainen ihanuus saa Frodon sanattomaksi ja Gimlin kyyneliin.)

No, Klonkku oli hiukan liian piirroshahmomainen, Frodolla riivatun silmät ja Elrond muistutti liikaa erästä tietämääni henkilöä.

Suurimpana miinuksena tietenkin taas kerran ylipitkiksi venytetyt suurtaistelut.

Mutta oli käytävä uuteen lukukertaan, ja koska samaan virtaan ei voi pudota kahdesti, on kirjakin joka kerta hiukan eri. Hautakerot ja balrogin kohtaaminen eivät nyt tuntuneet ihan niin vaikuttavilta kuin ensimmäisellä kerralla.

Isolla vasaralla

Some-virroissani on mainittu jokin MV-lehdeksi kutsuttu nettisaitti ehkä tuhat kertaa. Arvioisin, että maininnoista 999 on ihmisiltä, jotka ovat paheksuneet tai kauhistelleet ilmiötä.

Siis ainakin minuun päin olisi vaikeneminen kuoliaaksi ollut kauhistelua tehokkaampi tapa vastustaa.

Kuulemma saitin julkaisutoimintaa on pyritty lopettamaan jopa kieltämällä se. Itse olen vieraillut sivuilla kerran, joten olen sisällön suhteen toisen käden tietojen varassa. Ottaen huomioon oikeusjärjestyksemme painottaman ennakkosensuurin kiellon täytyy sisällön ilmeisesti olla jotain aivan erityisen raskauttavaa.

Sulkemisproblematiikkaa näkyvät pohtineen sekä MTV että Jocka.
- - -
Edit 4. elokuuta 2016:

Eri toimijoiden rooleja sananvapausasioissa paaluttaa Liberan Heikki Pursiainen.

Nimimerkki Yrjöperskeles puolestaan maalailee dystopiassaan Suomea, jossa vihapuheeseen on viimein alettu puuttua tosissaan.

Millä meitä peloteltiin ennen kuin oli Putin?

Populisteille yhteinen vihollinen on tärkeä, jotta saa yhdistettyä hyvin erilaiset ihmiset. #populismi https://t.co/Gp6JLcvLRl

— Erkka Railo (@ErkkaRailo) July 25, 2016

Ja EU:n tulee kuulemma pysyä yhtenäisenä ja vahvana, koska Venäjä.