Maalissunnuntai

Taivallahden jääraja oli tänään Meritallin kohdalla. Aavalla lipuivat jo kajakit, neljä kappaletta kaikkiaan.

Sohjomeri minigolfin ja rannan välissä.

Taivalsaaren takalaidalla pitkäkorvainen loikki rannan kivikosta verkkoaidan alle ja veneiden sekaan vihreän pressun suojiin. Kalutut puskien alaosat. Papanoita.

Ajoradat ja jalkakäytävät kuivat tai märät, vierempänä vielä tummuneet kinokset.

Päälehti

Löysin aamun Hesarista ainakin kaksi sivua, joilla ei kirjoitettu ministerin tekstiviesteistä. Voi olla, että niissä oli pelkkiä ilmoituksia.

Merkillistähän ministerin touhuilu on, mutta Lasitalossa totisesti tuntuu päätetyn että nyt se jätkä lähtee.

Helsingin Sanomista tänään myös Outoa Taigaa.

Sinne ja takaisin

Meno

Pendolino oli täydehkö, viereisellä raiteella Tampereella jo odottanut pikajuna ei niinkään. Mutta sinisen vaunun iso ikkuna huokui kylmää. Ulkona terävätorninen kirkko.

Keijo Korhosen Sattumakorpraali, sujuvasti soljuvaa tekstiä, meheviä anekdootteja kotimaisista ja vieraista diplomaateista. Selväksi tuli, että maailma pyöri siihen aikaan Kekkosen ympärillä. Lopun jankkaus EU:sta ja muista salaliitoista totta tai ei muttei tekstinä samaa tasoa. Kirjan loputtua vaihdoin podcasteihin. Tulenkantajat. Elvi Sinervon haastattelu 70-luvulta. Loka Laitinen, Matti Rimpelä ja se saarijärveläinen lääkäri Enbuskessa puhumassa keski-ikäisistä miehistä.

Matkakeskuksen Hesestä nopea kanapatonki ennen kuin bussi lipui laituriin. Taulumäen kirkko.

Olo

Tenavien kaikki asiat. Sauna. Loputon lumipyry. Kolapartio, vieressä Valtra ja bobcat tietä aukaisemassa. Ja sitten lisää. Penkassa puolireiteen lunta. Kälylässä takan lämpö. Teemalta dokumentti James Nachtweysta. Ilmeetön, vaikeneva sankarihahmo. Ammattimies, kai. Räiskäleitä, mustikka-herukkahilloa. Valtakunta sujuvasta mobiilidatasta.

Paluu

Sivutie perunapelloksi pakkautunutta lunta. Nelostiellä suola-autoja. Mäki, jossa rekan perävaunu paperirullineen kerran lähti luisuun. Tikkakosken taivaalla Vinkako, siivenpäät punaiset ja kokarditunnukset. Kiitotiellä kohta sama tai samanmoinen. Suksibokseja pohjoiseen. Ajokulttuuria ja ei, eräillä. Pissapojan varoitusvalo. Salpausselän jälkeen selkeämpää, etelässä kuivaakin asvalttia. Jee, Helsinki, pikkulikka innostui. Spårahallien jälkeen ensimmäiset liikennevalot. Kirkas sininen taivas, auringon lämpö tuulilasinkin läpi. Täällä on tuiskuttanut, kertoivat kasat samalla solisten jo viemäreihin.

Kaupasta starttieineet. Kulmalta pahvilaatikoissa Opera Specialit koko kohortille.

Peliin.

Kuvia sanoja

En tiedä, onko Stardom hyvä elokuva, mutta ainakin tulva mielenkiintoisia kuvia valoineen ja väreineen ja ilmankin ja sommitteluineen. Harmi, että huomasin ja tallensin vasta matkalta.

Pitää antaa vaikutelmien asettua muutaman päivän ennen kuin osaa sanoa, menikö illan Classic - Erä -trilleri suurten pelien joukkoon. Nyt tuntuu, että ainakin lähelle. Voi kuitenkin olla, että ennakkosuosikin voitto vie terän.

Kun itselle sattuu taajaan näpihäiriä, on lohtuisaa huomata, että paremmissakin piireissä.

Lumituiskuinen Aleksi

Iltaöinen Helsinki. Autio Aleksanterinkatu, jonka lumiselle asvaltille taivas tuiskutti aina vain lisää.

Sisältä löytyi ihmisiä ja vapaa pöytä. Broileria vuohenjuustolla, riisiä, olut.

Maailmaa parannettiin vielä traktorien lomassa kunnes tuoleja alettiin nostella pöydille, kuvaannollisesti.

Denise Bellon kiersi loppukesästä 1939 kuvaamassa Suomea ja suomalaisia. YLE Teema kertoi.

Päivän rinnastukset

Vierityspalkki muistaa Janne Toivoniemen todenneen, että blogit ovat aikamme punkkia.

Jostain syystä luonnehdinta lämmittää kovasti.

Tillman taas sanoo, että mielipidetiedustelu on kuin huutaisi kansalle: Jeesus vai Barabbas?

Paavo Lipponen ja yhdeksän nazgulia

Muut 7A:n matkustajat tuskin olisivat arvanneet, mitä kuulokkeistani tulvii. Emerituspuhemies Paavo Lipposta.

Tämähän on sama teksti, josta juuri luin skrubusta, totesin yllättyneenä.

Olihan se toki kun Lipponen totesi lehtien olevan ekologisestikin sähköä ahmivia tietokoneita parempia. Ja ettei enää halua koskea lehtien nettiversioihin. Ja hallitus pääsee hääräämään kaikkea katalaa lehtien keskittyessä pintajulkisuuteen.

Arvoisien sanomalehtimiesten ja -naisten hymähdessä nykyajan mediahaihatuksille saattoi kuunnellessa hyvin kuvitella salin sikarinsavun ja hännystakit ja silinterihatut ja kävelykepit ja konduktööripulisongit.

Mutta asiaakin. Minustakin lehti on hyvä käyttöliittymä. Eikä radio tappanut lehtiä eikä televisio radiota eikä netti televisiota. Ainakaan vielä. Täydentävät toisiaan.

Ja kyllähän lehdissä riittää surkeita juttuja ja kirjoittajan kuva tuntuu monesti olevan tärkeämpi kuin jutun kasaaminen huolella. Eri asia on, liittyykö se mitenkään blogeihin.

Kotona ehdin parahiksi näkemään Urheilukanavalta huipennuksen Kalevan areenalta: trilleriksi meni.

Nyt Nelosella pyörivää Tarua sormusten herrasta en olekaan ennen nähnyt. Etenkin kiinnosti nähdä, miten nazgulit oli toteutettu. Ei huonosti. Mutta miten balrog?

Mämmiäpä nyt. Maidolla.