Hullu vuosi 1968. Tuttua tavaraa, mutta silti vaikuttavia uutisfilmejä. Hiljaiset joukot saattamassa Robert Kennedyn ruumista kuljettavaa junaa. Martin Luther Kingin ääni kertomassa unelmasta. Prahan kevät, sitten maahan vyöryvät panssarikolonnat ja ihmisten kasvojen sulkeutuminen vielä 20 vuodeksi. Analyysi puuttui, mutta sitä halukkaalle löytynee, tänä vuonna etenkin.
Minun vuoteni 1968 ei ollut erityisen hullu. Syksyn tullen mummolasta takaisin Helsinkiin ja uuteen kotiin Töölöön. Melkein muistan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti