Epätodellinen hetki

Vasta Djurlingin lauottua tuhannen euron paikasta tajusin, että pallo ei killunutkaan Suomen verkossa vaan osui johonkin, tolppaanko vai Toivoniemen pikkusormeen, ja kimposi kulmaan. Ja sitten vastahyökkäys oli jo vauhdissa ja yhtäkkiä 14 000 ihmistä huusi ja Tiitu loikkasi kädet pystyssä päätylaidan yli ja sinipaitojen massa ampaisi perään.

Kun odotus 12 vuoden jälkeen yhtäkkiä täyttyy, sitä ei heti tajua todeksi.

Polvilta puutunein jäsenin pystyyn, reppu selkään ja pitkää sivua kohti riviin tungeksimaan.

Ja myöhemmin pressissä riitti ojennettuja käsiä ja selkääntaputtajia ja onnitteluja monella kielellä.

Hiljainen keskiöinen keskusta, sulkeutuvat ravintolat. Kanasalaatti ja Big Mac mediumilla colalla kävivät juhlaillallisesta.

Hiljaisen metroaseman toisesta päästä huudeltiin suomeksi, ja huutelijat paljastuivat mitä tutuimmiksi. Invalidovnan kulmilla oli vielä auki Sport Bar Horna, jossa baarimikotar jututti toista asiakasta ja toinen nukkui pää käsiä vasten.

Yhdet riittivät.