Joskus silloin Skavabölen pojat -näytelmän aikoihin jo tuli arvioista tunne, että tämä on jotain 70-luvun lapsille. Kesällä ostettu DVD viimein kotelosta perjantain lounasmatineaksi, ja olihan siinä.
Sukua Leijoille, tietenkin, ehkä paljonkin.
Sugar Baby love, länkkärit ja Hirvi kalliolla -puhelut.
Tarinan viedessä mukanaan alkoivat muutamassa kohtauksessa jalat pehmetä, iho nousta kananlihalle ja huone keinua, jokin osui liian lähelle johonkin. Piti kävellä ympyrää ja hengittää syvään ennen kuin jatkoi katsomista.
Musiikin ja aikalaislavasteiden tutkimiseksi pitäisi katsoa uudelleen, mutta voi olla niinkin, etten laita tätä levyä enää koneeseen.
Vielä Hullujen Päivien tungoksessa oli palauteltava itseään tähän ja nyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti