Kirkasta kuulasta kohti

Kylmyys oli taittanut Paloheinän polkujen imelänpaksua syksyisen metsän tuoksua. Pohjoisessa pakkasherra polun pohjat kovettaa, lauloi aikanaan Kolmas nainen, ja samaa saattoi havaita tälläkin leveysasteella.

Hämärä sakeni pimeäksi, valo tiivistyi keltaiseksi viivaksi horisontin ja tumman pilvikerroksen välissä. Lamput ylhäällä polkujen varrella syttyivät.

Vierestä ampaisi jänis vauhtiin, talviväreissä jo.

Treenaajaa odotellessa vielä jäähallin kahvilassa pieni pahvikupillinen. Kaukalossa siniset ja punaiset polkivat loppuluisteluaan. Kävi kateeksi.