Uutismielessä kuntavaalit 2012 jäivät tussahdukseksi kun oikeastaan mikään ei liikahtanut. Yksi isoja odottanut puoluepamppu peitteli huonosti pettymystään, rivi muita vieressä helpotuksen huokaustaan.
Kuntalaisena jäi päällimmäiseksi tunne, että julkisuus kohdistui aivan väärään paikkaan. Paikalliset vaalit, paikalliset ehdokkaat ja paikalliset asiat, mutta otsikoissa keskityttiin toissijaiseen asiaan: koko maan prosentteihin ja niiden muutoksiin. (Toki virrassani korostuivat ehkä liikaakin juuri valtakunnalliset viestimet).
Asiaa Twitterissä:
@Petri_Koo: YLE:n #kuntavaalit-tulosseuranta pitäisi järjestää alueuutiset-tyyliin. Enemmän paikallisuutta. Samoin vaalitentit.
Jossain Helsingissä, kaukana, kaukana valtuustojen arjesta ovat TV-studiot. Siellä siristelevät kirkkaissa valoissa silmiään puoluejohtajat harjoiteltuine hymyineen ja ulkoa opeteltuine fraaseineen vakuuttamassa, että juuri me saimme kansan luottamuksen. Ääriesimerkkinä Katainen. Miesparka näyttää päivä päivältä enemmän muoviselta poliitikkonukelta, jonka uumenista kuuluu mainostoimiston suunnittelemia äänitteitä. Vaikka sisällä lienee myös vaikeiden asioiden kanssa raatava ihminen.
Asetelman uhreja. Nokkelaa onelineria otsikkoon etsivien tiedotusvälineiden ja meidän somehörhöjen, joiden myös on helpompi jauhaa pamppujen ilmeistä kuin kuntien mutkikkaista asioista.
Entäpä äänestysprosentti ja (perinteisen) demokraattisen järjestelmän legitimiteetti?
- - - - -
Lisäys: Jyrki Kasvi: Sote, sote, sote!
Voi vihreältäkin tulla joskus lujaa asiaa. Kun niin käy, asialla on silmiinpistävän usein Kasvi tai Soininvaara.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti