Vielä piippasi matkalainen turvatarkastuksessa, ojensi jokaiseen paikkaan väärän pätkän boardincgcardin ja löysi taskustaan lapsen sinne unohtuneen kännykän, mutta muuten tapahtumat etenivät kontrolloidusti.
Greifswald, luki tämänkertaisen Boeing 737:n kyljessä, ja sisällä oli niin väljää, että väkeä kannustettiin plaseerautumaan vapaasti.
Sivuikkunan läpi lentäjä näytti nuorelta, mutta niin olivat Hans-Ulrich Rudel, Hans-Joachim Marseille, Erich Hartmann ja Werner Mölderskin. Lentäjä oli muistanut nousussa siivekkeet ja etusolakot. Tarkistin ikkunasta. Tämänkertainen matkakirja Matt Gallagherin Kaboom sai seurakseen omenamehua, teetä sitruunalla ja lisää omenamehua.
Viivästys lähdössä nostatti lievää huolestumista jatkolennon kohtalosta, mutta kysymässä käynyt hopeahiuksinen valokuvaaja palasi paikalleen virnistellen. Se lennetään tällä samalla koneella, hän kertoi. Düsseldorfissa odotti kahvila portin kohdalla. Omenapiirakkaa ja Milchkaffee, odotellessa.
Uudelle taipaleelle noustessa oli iltahämyinen kaupunki valoineen kaunis. Lännessä oranssinpunainen auringonlasku, joka olisi pienellä saturaation ja kontrastin lisäämisellä lähestynyt täydellistä. Mutta vain pensselillä keskeltä, jotta reunojen utuisuus säilyisi. Niitä olisi voinut vaikka hiukan sumentaa.
Laukut saapuivat hetkessä ja täysilukuisina, junaliput myytiin nopeasti, ystävällisesti ja neuvoen, juna tuli minuutilleen, hotellin respassa odotti salamannopeaa palvelualttiutta uhkuva neitonen.
Sveitsi. Asterix ja alppikukan lukeneina tiedätte tämän jutun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti