Lauantain lainaus

Aamulla nyt Suomensuurimmanpuolueen kansanedustaja sanoi, ettei laki pidä tulkita, vaan on tuomittava lain mukaan. Tämän ajatuksen olen kuullut usein. Kun on hyvät lait, mitään tuomareita ei tarvita.

- Kemppinen

Juhannus 2013

Varsin tavallinen kaupunkiviikonloppu, varsinkin verrattuna Facebookin kuviin, joissa järvenranta, saunan kuisti ja kokko toisensa perään kilpailee tunnelmallisuudesta.

Tunne, että pitäisi olla jossain, vai pitäisikö.

Hiljaiset kadut, kadonneet autot, kulkijat turisteja. Lotiseva sade, joka vähitellen lakkasi, auringon kurkistus. Kostea kuumuus.

Hietarannassa hanhenpaskaa pitkin poikin. Työmiehet rakentamassa ensi viikonlopun festarien lavoja. Hautiksella muitakin. V:n kiven tekstit jo vähän kuluneet, kukat hehkuivat punaisina.

Sunnuntain auringonpaahde hiljaisella Bolliksella. Yleisurheilijatteren oloinen kiskoi seiskalla aikansa vetoja ennen kuin kävi pitkäkseen. Nostelin perilliselle vapareita. Kierteiset vasurit erfanzenelinä niska kyyryssä, oikean jalan muulinpotkut sakarimattilana sinne päin. Muutama onnistuikin.

Kotimatkalla Alepasta entisen Sipoon kirkon kohdalta makuvissyt. Tossu painoi.

Illalla TV:ssä Espanja pieksi paikkansa tuhrineen Nigerian.

Jotain kumminkin

Kahdeksan ja puolen tuhannen matsin jälkeen totean World of tanksin olevan kohtaamistani peleistä koukuttavuudeltaan omaa luokkaansa.

Jossain oli Steel Panthers kuitenkin edellä. Siinä saattoi houkutella vihollisvaunut kaupunkiin tai metsään kasapanosmiesten uhreiksi. Ja suluttaa.

Mikä vuosi nyt on?

Sanlat siirtyvät palveluskäytöstä eläkkeelle, kertoo Tekniikka & Talous Ruotuväen kertovan.

Vastahan uutuutta opiskeltiin auditoriossa yhdessä kapitulanttien kanssa.

Ensimmäisen kännykkäni ostaisin 10 vuotta myöhemmin.

Lue lisää: Sanomalaite

Tuoksujen sävyjä

Töölöläinen katu puiston vieressä aamulla ja se tuoksu kun kosteus vielä viipyilee, mutta alkamassa on kuuma päivä.

Erilainen kuin päiviä jatkuneen helteen pölyisen kuivaksi polttaman kadun aromi.

Kehtoani laajennetaan jälleen

Iltaflaneeraus paljasti Väiskin tekonurmen rakentamisen kiihtyvän. Kaivurit ja tiehöylät poissa, nyt levitettiin hiekan ja kankaan päälle eriste- ja pehmustekerrosta. Itse tekisrullat odottivat pukukoppien vieressä.

Blir klart efter midsommar, vinkkaa Hbl.

Ollapa tämä tapahtunut jo 40 vuotta sitten kun lauottiin soralla verkottomiin maaleihin ja haettiin sateen viisikiloiseksi vettämä karkeanahkainen pallo kadulta.

Siihen aikaan kentällä oli muuten kuularinki ja parikin pituushyppypaikkaa. 

McMurphy

Tätä laadukkaammassa blogissa nousi esille China Beachin McMurphyn ihanuus. Jonka tietenkin allekirjoitan.

Kopioin siksi kommenttini:

McMurphy on se juhlien kaunottaren vähän tavallisempi kaveri, jollainen jokaisella juhlien kaunottarella on aina vierellään. 

Aamuyöllä muiden jo lähdettyä tai vetäydyttyä sivuhuoneisiin alkujaan juhlien kaunotarta kaikkien muiden tavoin pitkään katsellut poika istuu keittiössä juttelemassa mcmurphyn kanssa ja huomaa tämän tosi kivaksi ja empaattiseksi. Jossain vaiheessa hän huomaa väistämättä myös mcmurphyn parfyymin tuoksun ja tavattoman kauniit silmät, mikä saattaa johtaa johonkin tai sitten olla johtamatta. 

Johti tai ei, joka tapauksessa pojasta ja mcmurphystä tulee ystäviä, joiden välillä ainakin pojan mielestä on erityinen yhteys. Ja saattaa olla kaikkein parasta, ettei mikään lopulta johtanut mihinkään, koska silloin se, mitä ehkä olisi saattanut olla, pysyy iäti täydellisenä.

Vuosia myöhemmin aikamieheksi kasvanut poika tuntee rinnassaan lämpimän läikähdyksen ajatellessaan mcmurphyä.


Sarjan tekijät hahmosta:

If you're gonna die a 10,000 miles from home and you're 19, her arms would be a damn good place to go.

Kipinöitä ja höyryä

Ensimmäiset pisarat putosivat juuri ennen alkuvihellystä, ja vähitellen yltyi kaatosateeksi. Märällä nurmella juniorit opettelivat kontaktipeliä, ja nuori erotuomari oli helteessä pelaajien, valmentajien ja muutamienkin vanhempien esittäessä näkemyksiään. Ensimmäisenä nousi kortti omalle perilliselle kovasta kontaktista. Kaksi seuraavaa tulivat raitapaitaisille nekin, turhasta suunsoitosta. Aloin olla varma, että tätä ei pelattaisi täydellä miehistöllä loppuun, ja kotijoukkueen johtomaali löi löylyä lisää.

Kameran käyttö sateenvarjon alta kävi sen verran hankalaksi, että tungin hökötyksen reppuun ja astelin toiselle jaksolle seisoskelemaan kotijoukkueen maalin taa. Senkin varalta, että maalivahti saattaisi johtoasemassa tarvita apua ohi lauottujen pallojen nopeaan hakemiseen. Siellä nojaili R:n faijakin katsomorakenteisiin erillään muista. Alkoi mennä niin kiihkeäksi paikallisten kanssa että otin etäisyyttä, perusteli.

Tilanteessa oli pojille herkullisen opettavaisia aineksia. Tätä se on kun IFK:n kiekkoilijat tai Klubin futaajat ilmestyvät pikkukaupunkiin. Nurmi on muhkurainen, kielikin eri ja paikalliset ovat  ehkä erotuomariakin myöten valmiit ottamaan vastaan lesoileviksi olettamansa helsinkiläiset. Silloin fokusta koetellaan.

Eikä erotuomarin kanssa kannata muutenkaan käydä katsomaan, kumpi on kovempi jätkä. Vain toisella on pilli ja kortit. Tämänkertainen alkoi silminnähden ärsyyntyä mussutukseen jo alkuminuuteilla.

Nämä paikalliset olivat kyllä rehellisyyden nimissä sittenkin leppoisia muumilaaksolaisia, mutta pitempään pelaavilla saattaa olla jonain päivänä vastassa terävämpääkin huutelua.

Toisella jaksolla sade vain yltyi, mutta vieraat saivat pallon liikkeelle ja maalivahdin kautta verkkoon lauottu tasoitus, tolpan kautta uponnut vapari ja hallitusti päätetty läpiajo tekivät tyhjäksi kotijoukkueen urhean taistelun. Väsyn myötä numerot lopulta repesivät, mutta tappio olisi jättänyt aamun opit paremmin mieleen.

Kotimatkalla tuulilasinpyyhkijät viuhkivat parastaan ja pisarat piiskasivat tietä 51.

Kotona makaronilaatikkoa ja aikaisen herätyksen hintana päikkärit. Illalla loppuun Ernst Jüngerin Teräsmyrskyssä, ja sittemmin toisella silmällä jalkapalloa koneelta.

Tihkusateinen loppuviikko

Painostavan nihkeä alkavan sateen tuntu kun vauhtia illan liigaotteluun haettiin natiaisten pomputtelulla Saharassa. Do you speak English, kysyi paikalle harhaillut samanmoinen pojilta, ja kohta hääri höntsässä yksi lisää. Artjom oli Moskovasta ja osasi englantiakin, ja olihan jalkapallokin yhteinen kieli.

Verkkoaidan takana bussi viitottiin suurieleisesti pohjoispäädyn portille ja eristettiin siirrettävin aidoin. Ilmeisesti vierasjoukkueen sellainen. Liivillä erottautunut järjestysihminen naureskeli tulijoiden kanssa. Ympäristössä neljä ratsupoliisia, neljä poliisiautoa ja jalkaisin tepastelevia sinisiä muistutti jalkapallon kansainvälisistä omituisista piirteistä.

Sonskilla jatkui ensimmäiset 10 minuuttia kesän hassuin keskitys -kisa, mutta Heikkilän komealla läpisyötöllä irrottaman Sumusalon nappikesosta aukesi ketsuppipullo. Illan hahmona Nikolai Alho, jota olenkin jo tovin kaivannut aloitukseen. Toki turkulaisten vastustajien itseluottamus oli tänään niin kateissa, että mittari ei ollut tarkin mahdollinen. Pelin ohella parasta oli, että tuuli pysyi tyynenä eikä painanut tihkusadetta lipan alle. Pahinta, että otin nakkimukiin liian vähän ketsuppia (ensi kerralla sinappia) ja tappajalokit uhittelivat eteläpäädylle.

Kävellen kotiin.
- - - - -
Amerikkalaiset mustat helikopterit kuulemma lukevat kaiken, mitä verkossa julkaisen. Mitä olenkin aina pitänyt itsestään selvänä. Vastalääkkeeni on olla niin tylsä, ettei niitä kiinnosta.

Tai kuten Konemies samantapaisessa asiassa sanoi: Virustorjuntaohjelmia sun muita on monenlaisia, mutta jos joku osaava tosiaan koneellesi haluaa niin kyllähän se sinne tulee.

Illan kertaus:

Edellistä liipaten

Joko teitä palvellaan, tuli asentaja puhtaissa haalareissaan varmistamaan toimiston puolella. Ottakaa tuolta kahvia tai teetä ja käykää istumaan, kertoisin toimenpiteistäkin heti enemmän mutta en itse ollut laittamassa teidän autoanne.

Samaa kai oli ollut jo palautelomakkeen viestiin vastannut huoltoneuvoja, joka pohjusti asiaa ja ilman muuta hoiti ajanvarauksen toivotulle päivälle valmiiksi mainitessani nettivaraussysteemin mutkikkuudesta.

Kurkkasin laseista korjaamon puolelle. Puhtaalta näytti eikä työkaluja lojunut levällään. Naisasentajakin.

Kaksi päivää myöhemmin tuli perään tekstiviesti, jossa toivottiin vastaukseksi numeroarvosanaa suorituksesta.

Hienostihan se meni, vaikka toki hinta.

Suomi muuttuu.

Hangot ja soihdut

Joku Midhill-niminen ravintola on vastannut tylysti asiakaspalautteeseen Facebook-sivuillaan ja nostattanut vesilasiin myrskyn. Tai vesilasista, tavoitellaksemme kömpelöä nokkeluutta.

Ja sekös omatekoisia ja tunnustettuja some-eksperttejä riemastuttaa. Ah, millä korskealla besserwisseriydellä he tungeksivatkaan kertomaan, miten asia olisi pitänyt hoitaa. Olisipa ravintoloitsija-parka tajunnut tilata viestintäpalvelunsa juuri heiltä.

Mainetta voi rakentaa vuosikymmeniä ja sitten sen voi tuhota parilla FB-kommentilla, jyrähtää arvostettu viestintäekspertti mutta katsoo Arskan mielestä asiaa viestintäeksperttilasiensa läpi. Huterastipa on vuosikymmenissä tullut rakennettua, jos parilla kommentilla tuhoutuu, näkee asian Arska.

Hösh, virheitä sattuu, on sattunut itsellenikin, tuhahti kädellään huitaisten edesmennyt suurikokoinen kirjailija ja kaatoi itselleen uuden viskin.

En ole ennen mistään Midhillistä kuullutkaan, mutta taidan ihan suomalaisena vastareaktiona etsiä paikan ja mennä syömään.
- - - 
Rami Aaltonen tiivistää dilemman:

Sanoisin, että tässä yleisön reaktiossa ei ole enää päätä eikä häntää. Siitä huolimatta tämän kaiken kanssa varsinkin kuluttajien kanssa kauppaa tekevien yritysten on elettävä. Kohtuullista tai ei, runtua tulee ja lujaa, jos nöyristely ei ala.

Pahimmasta päästä

Onnettomuustutkintaraportteja lueskellessa on omalla tavallaan kaikista kammottavimpana jäänyt mieleen Nigeria Airwaysin lento 2120, joka kohta ilmaan päästyään syöksyi saudiarabialaiseen hiekkaan ollessaan kuljettamassa pyhiinvaeltajia takaisin Nigeriaan.

Renkaat kannattaa pitää kunnossa ja paineet kohdallaan, lentokoneessakin.

Dramatisoitua kertausta löytyy myös liikkuvana kuvana.

Jos lentäminen jännittää, ei kannata katsoa. Tosin nykyisillä koneilla vastaavaa ei tapahtuisi.

Lähestymistapa

Toinen joukkueista juoksi helteiselle Koskelantien tekonurmelle toistaiseksi sarjan kaikki vastustajansa kukistaneena, toinen ilman ensimmäistäkään voittoa.

Pelissä se ei juuri näkynyt kun altavastaaja prässäsi suosikit ahtaalle eikä jättänyt tilaa rakentelulle. Paketin kruunasi nopeasti reagoiva linja, jonka liike katkaisi yhä uudelleen kotijoukkueen läpijuoksun paitsiovihellykseen ja käsi pystyssä seisovaan erotuomariin.

Ei tarvitse jännittää, uskalletaan pelata, kannusti altavastaajien valmentaja ja muistutti, että jos rohkeus johtaa takaiskuun, se on valmentajan vika, ei pelaajan. Jokainen onnistuminen toi äänekkäät kehut.

Ihan täyttä tuntia ei linja jaksanut reagoida virheettömästi, ja loppua kohden alkoi väsymyskin näkyä, joten kotijoukkueen voittonumerot repesivät lopulta selviksi, mutta haastajien peli-ilme ilahdutti silti. Toista kuin se edellisen illan vastustaja, jonka kehonkieli kertoi jo ennen alkuvihellystä alistumisesta.

Teillä oli tänään opittavaa vastustajasta, yritin kerrata kotimatkalla.

Yhtäkkiä ryminällä

Vihreä räjähdys ja lintujen konsertit kaikkialla. Ja äkkihelle.

Shortseja, toppeja, kesämekkoja, sandaaleja, rantakasseja, aurinkorasvan tuoksua.

Kesä.