Larsmo säger nej till jämställdhet, otsikoi svenska Yle dramaattisesti. Kun kunnanhallitus ei innostunut allekirjoittamaan maakuntaliiton kaikille suosittelemaa tasa-arvojulistusta. Joka ei kuulemma sitovalla normitasolla kuitenkaan muuttaisi mitään. (Jag är lite överraskad eftersom deklarationen motsvarar finländsk lagstiftning.)
Kaunis ja hieno julistus varmaankin.
Mutta tuo mieleen itäblokin ajan pakolliset spontaanit rauhanmarssit ja kommunikeat, joihin osallistumatta jättäminen teki henkilöstä välittömästi epäilyttävän.
Okei, olen lukenut Anne Applebaumia. Mutta se saa väistämättä katselemaan ympärilleen ja miettimään, mitkä nykyään ovat niitä oikeita ja hienoja asioita, joista on paras olla samaa mieltä tai...
- - - - -
Edit:
Ei analoginen, mutta jollain lailla sukua edelliselle on tämä, että ei se, mitä sanotaan vaan kuka sanoo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti