Fremo-porukan moduuleista yhdistämä junamaailma, jossa kiskot kimmelsivät halki nostalgisten suomalaisten maisemien.
Miehen mittainen mutta ihan ehdan suihkuturbiinin liikuttama hävittäjä. Sellaista ei hallissa lennätetä, mutta rullailla voi ja kierroksia hetkeksi lisäämällä tuhautella yleisön puolelle kuumia polttoaineelta tuoksuvia henkäyksiä. Tässä lamppuöljyä, joka on käytännössä samaa tavaraa kuin parafiini ja lentobensiini, kertoi rullauttaja.
Pikkupojat pakkautuivat ihailemaan työmaata, jossa radio-ohjatut kaivurit, pyöräkuormaajat ja kuorma-autot siirtelivät hiekkaa.
Matkalla Pasilan asemalle tappoi Helsingin tuuli sateenvarjon. Oikeaoppisesti tuulta vastaan suunnattunakin se supistui pään ympärille kodaksi, ja kohta ruoteet katkeilivat raksahdellen.
Tampereen-junassa nukkui kaksi aktiivi-ikäistä miestä pipot silmillä etanolinhajuisessa pilvessä. Tämä juna ei pysähdy Jokelassa, paljasti konnari ja sai kuin saikin Kalevin ja Reiskan, Orimattila, hereille ja ulos Riihimäellä.
Kyyti ja tuliaissinappiyllätys odottivat Mazdassa aseman edessä. Hallilla kahvit. Moni katse viipyi naaman ompeleissa, mutta vain muutama kysyi.
Hieno peli, taas kerran.
Tihkusateen halki tuttu tie Kalevasta asemalle. R-kioskin kanacaesar-patonki maistui toissapäiväiseltä täytteettömältä, ja VR Junaverkko teki tälläkin kertaa vain vihaiseksi. Ajattelin konepistoolia, käsikranaattia ja liekinheitintä.
Radan päässä Helsinki. Näkemättä jääneen jalkapallodraaman tiivistelmä löytyi YouTubesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti