Lisää elitismiä, kiitos, parahtaa Long Play sivuäänenään.
Pääasiasta on toki helppo olla samaa mieltä. Mutun ei pidä antaa syrjäyttää tietoa, joka on oikeasti perusteltu.
Muutamaan sivuhuomautukseen sivuääni kuitenkin yllyttää.
1. Kirjoitus sitoo ketterästi samaan nippuun koulutuksen, median ja politiikan, mutta etenkin viimeisen arvelisin sisältävän myös arvovalintoja, jotka eivät tieteellisesti tutkimalla lopullisesti ratkea. Muutoin voisimme poistaa rahvaan sotkemasta asioita ja antaa yhteiskunnallisen päätöksenteon tiedemiehille. He julistaisivat sitten kliinisten kalkyyliensä tuloksina oikeat ratkaisut kaikkeen.
2. Kirjoituksen julkaiseminen parahiksi vaaliviikolla pistää miettimään, onko sen tarkoituksena tehdä oma pieni osansa taistelussa populistisia, uskonnollisia sun muita huuhaapuolueita vastaan.
3. Olen näkevinäni (tässäkin) aavistuksenomaista huolta tyhmän kansan kohtalosta sen altistuessa väärille vaikutteille. Kuten tapana on, kirjoittaja ikään kuin jalosti lukee itsensä mukaan, vaikka näkökulma saattaa lopulta olla hiukan korkeammalla. Vähän aikaa sitten Dalrympleä siteerasin:
The kind of guilt I have described is designed to demonstrate the
superior moral sensibility of those who express it. “I am not like the
mass,” that person tells himself, “who see only appearances. I, by
contrast, make no hasty censorious judgments and suffer no vulgar
prejudices, and see through to the moral reality of things with my
gimlet or X-ray intellect.” And in the process, he displays his
superiority for others of like mind to see and approve; for they are the
Brahmin caste of moral philosophy to which he wants to belong.
(Voi tosin olla, että sellainen näkokulma tulee väistämättä mukaan kaikkeen asioiden sanalliseen tarkasteluun. Itse tietenkin syyllistyn vastaavaan siinä kuin kaikki muutkin someviisastelijat.)
Sanoinko jo, että Long Playn artikkelin pääpointista olin toki samaa mieltä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti