Atik Ismail Lindgrenin sekä Sihvosen vieraana ja Tuomas Enbuske Katariina Sourin sohvalla olivat ladattuina jo lauantain Seinäjoen-matkalle, mutta ehdin kuunnella vasta tänään kuvia säädellessäni.
Ismail hyvänä yhdistelmänä tunnetta, muistelmia ja ihmistä, jonka komeat julkisivut on jo aikaa sitten katarttisesti (?) kaadettu. Ja totta kai itselleni nostalgiaväylänä. Niihin aikoihin kun TV:ssä oli kaksi kanavaa, ravintolassa ei kävelty takki päällä pöytään ja me nappulat lähdimme läksyt tehtyämme ja Hurriganesia kuunneltuamme katsomaan Klubin tai IFK:n matsia.
Enbuske aina virkistävänä kuunneltavana, siksikin, että toteaa ääneen myös asiat, joita ei saisi, koska ne eivät ole mukavia. Kysymys lapsuuden leikeistä ja niiden yhteydestä johonkin jätti miettimään, mutta unista ja eläimistä ei olisi tarvinnut udella niin paljon.
Ja Katariina Sourin ihastuttava naurunkiherrys. Siitä voisi saada oman radio-ohjelmansa, ainakin lyhyen.
Etsittävä Yle Areenasta lisää ladattavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti