Harmaa taivas ja koleankostea ilma, mutta rauhoittava tunnelma.
Sankarihautojen laattarivit, vuosiluvuista paistava lyhyeksi jäänyt nuoruus.
Orava pyrki jutuille, jänis rouskutti rauhassa keväistä ruohoa. Juuri ja juuri viitsi kääntää toista korvaansa ihmettelijöitä skannaamaan.
Voisi kuvitella ymmärtävänsä, miksi jotkut vanhukset (mikä sellainen sitten lieneekään) viihtyvät hautiksilla. Jotain sellaista ikuisuuselementtiä valottavaa, miksei sen odotustilaakin.
tiistai 12. toukokuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
viimeksi hietsussa käydessäni löysin hautakivestä tekstin: ikuisuuden edessä ei mikään ihmisen tekemä ole pysyvää.
siellä kävellessäni huomasin kaipaavani hautajaisten tunnelmaa: mustiin ja valkoisiin pukeutuneita liikkumattomia ihmisiä, arkunkantajien vahvoja käsiä ja urkujen taustasoittoa.
meri
Aikanaan viereisellä hautiksella kesätöissä oppi väistelemään hautajaiset sopivalle etäisyydelle.
Myös hautoja kuntoon rapsuttelevat omaiset saavat turistin tuntemaan itsensä vähän tunkeilijaksi.
Lähetä kommentti