Sunnuntain iltanäytöksenä Netflixistä Interstellar, jota juniori jo pitkään oli ehdottanut.
Apokalyptinen kehyskertomus pohjusti toiminnan hyytävän sopivasti, ja juonessa oli riittävästi ideaa säilyttämään mielenkiinnon.
Tuli tarve katsoa uudelleen Avaruusseikkailu 2001, josta elokuvassa ainakin oli vaikutteita.
maanantai 28. joulukuuta 2015
sunnuntai 27. joulukuuta 2015
Yö osastolla
No ei yö eikä osastolla mutta viitisen tuntia Haartmanin päivystyksessä kumminkin. Kuluu tapaninpäivä niinkin.
Raid-sarjan sairaalakohtaus tuli väistämättä mieleen. Erilaisia etnisiä vähemmistöjä, mies sairaalapyjamassaan pää kääreissä teputtamassa loputtomiin edestakaisin, hämmentyneen oloinen vanhus rollaattoreineen yrittämässä turhaan sisään jokaisesta aukeavasta ovesta, nuori nainen kertomassa kännykälleen olevansa täällä vitun sairaalassa ja vaatimassa välillä lääkettä. Ääniraitana jossain sivummalla suoraa huutoa mylvivä mies.
Poikkesi aulassa myös mieskuoro tummissa puvuissaan esittämässä joulu- ja isänmaallisia lauluja.
Katonrajan TV:n Avarat luonnot ja repusta kaivettu Churchill's Iceman saivat ajan kulumaan nopeammin.
Lopulta huikkasi olemuksensa perusteella ehkä Eritreaan paikallistuva lääkäri nimeni. Pyysi kävelemään, nousemaan varpaille ja kantapäille, kurottamaan eteen sen verran kuin menee. Naputteli pitkään ja hartaasti tietokonettaan, ja lopulta humisi printteri reseptejä.
Vielä toiseen huoneeseen pritsille, jolla sairaanhoitaja löi yhden piikin ronkkaan ja toisen reiteen. Kipupiikkien lienee määrä olla jotain ekstravahvaa, mutta ainakaan nämä eivät muuttaneet velkoja saataviksi kuten jotkut ovat kertoneet. Kotimatkalla otti korttelin mitta autolta kotiovelle melkein puoli tuntia ja monta irvistelevää taukoa, niin ilkeästi juili jalkaan.
Mutta resepteissä niin kovia rohtoja, etten ole ennen törmännytkään. Ihan kuin alkaisivat purra.
Raid-sarjan sairaalakohtaus tuli väistämättä mieleen. Erilaisia etnisiä vähemmistöjä, mies sairaalapyjamassaan pää kääreissä teputtamassa loputtomiin edestakaisin, hämmentyneen oloinen vanhus rollaattoreineen yrittämässä turhaan sisään jokaisesta aukeavasta ovesta, nuori nainen kertomassa kännykälleen olevansa täällä vitun sairaalassa ja vaatimassa välillä lääkettä. Ääniraitana jossain sivummalla suoraa huutoa mylvivä mies.
Poikkesi aulassa myös mieskuoro tummissa puvuissaan esittämässä joulu- ja isänmaallisia lauluja.
Katonrajan TV:n Avarat luonnot ja repusta kaivettu Churchill's Iceman saivat ajan kulumaan nopeammin.
Lopulta huikkasi olemuksensa perusteella ehkä Eritreaan paikallistuva lääkäri nimeni. Pyysi kävelemään, nousemaan varpaille ja kantapäille, kurottamaan eteen sen verran kuin menee. Naputteli pitkään ja hartaasti tietokonettaan, ja lopulta humisi printteri reseptejä.
Vielä toiseen huoneeseen pritsille, jolla sairaanhoitaja löi yhden piikin ronkkaan ja toisen reiteen. Kipupiikkien lienee määrä olla jotain ekstravahvaa, mutta ainakaan nämä eivät muuttaneet velkoja saataviksi kuten jotkut ovat kertoneet. Kotimatkalla otti korttelin mitta autolta kotiovelle melkein puoli tuntia ja monta irvistelevää taukoa, niin ilkeästi juili jalkaan.
Mutta resepteissä niin kovia rohtoja, etten ole ennen törmännytkään. Ihan kuin alkaisivat purra.
perjantai 25. joulukuuta 2015
Tähtien sotaa vain vähäisin spoilerein
Vanha ruutuvihko kertoo, kuinka käytiin 31.12.1977 V:n, E:n ja T:n kanssa katsomassa Star Wars. Näköjään ensin iltapäivällä ostamassa liput ja sitten jälkiherännyt T erikseen, muttei saanut ihan viereen. Saavuttiin saliin juuri näytöksen alkaessa, lyijykynämerkintäni kertoo, muttei sitä, mihin teatteriin ja mitä elokuvasta pidin.
Vihon ohi olen muistavinani suojasäisen illan, leppeän lumisateen ja ne liukuvat alkutekstit. Arvelin paikkaa Bristoliksi, mutta K. korjasi Facebookissa leffan pyörineen silloin Savoyssa. Hutera muistikuvani taipuu helposti siihenkin.
Saagan seitsemäs osa käytiin katsomassa juniorin kanssa jouluaatonaatonaattona 2015 Kinopalatsissa, ja se osoittautui osista ainakin toiseksi parhaaksi.
Kauniit kuvat, ajatellut kohtaukset, pieteetillä sekaan ripotellut viittaukset siihen ensimmäiseen, ja tarina. Erikoistehosteet eivät olleet karanneet itsetarkoituksellisiksi ja tappelukohtauksetkaan vain harvakseen ylipitkiksi.
Toisen maailmansodan harrastajat löysivät sen ilmeisimmän lisäksikin tuttuja kohtauksia kuten Stuka-hyökkäyksen, Spitfire-laivueen saapumisen apuun ja sen, jossa nokkelat brittiagentit anastavat tyhmiltä hunneilta Messerschmittin.
Huomaatko, miten neitopääosan esittäjän suu on miltei joka kuvassa aistillisesti puoliavoinna, kuiskasin viereen mediakritiikin murusia.
Niin edistykselliseksi ei Disneykään ollut uskaltanut heittäytyä, että olisi yrittänyt tehdä myyvää elokuvaa ilman naiskauneutta.
Konservatiivi ei tietenkään voinut olla huomaamatta, miten parahultaisen poliittisen korrektisti sankarit olivat naisia, etnistä vähemmistöä, eläimiä, avaruusolioita tai ikäihmisiä ja käänteisesti aktiivi-ikäiset valkoihoiset ihmismiehet pahiksia.
Kotona odotti imurointi.
Vihon ohi olen muistavinani suojasäisen illan, leppeän lumisateen ja ne liukuvat alkutekstit. Arvelin paikkaa Bristoliksi, mutta K. korjasi Facebookissa leffan pyörineen silloin Savoyssa. Hutera muistikuvani taipuu helposti siihenkin.
Saagan seitsemäs osa käytiin katsomassa juniorin kanssa jouluaatonaatonaattona 2015 Kinopalatsissa, ja se osoittautui osista ainakin toiseksi parhaaksi.
Kauniit kuvat, ajatellut kohtaukset, pieteetillä sekaan ripotellut viittaukset siihen ensimmäiseen, ja tarina. Erikoistehosteet eivät olleet karanneet itsetarkoituksellisiksi ja tappelukohtauksetkaan vain harvakseen ylipitkiksi.
Toisen maailmansodan harrastajat löysivät sen ilmeisimmän lisäksikin tuttuja kohtauksia kuten Stuka-hyökkäyksen, Spitfire-laivueen saapumisen apuun ja sen, jossa nokkelat brittiagentit anastavat tyhmiltä hunneilta Messerschmittin.
Huomaatko, miten neitopääosan esittäjän suu on miltei joka kuvassa aistillisesti puoliavoinna, kuiskasin viereen mediakritiikin murusia.
Niin edistykselliseksi ei Disneykään ollut uskaltanut heittäytyä, että olisi yrittänyt tehdä myyvää elokuvaa ilman naiskauneutta.
Konservatiivi ei tietenkään voinut olla huomaamatta, miten parahultaisen poliittisen korrektisti sankarit olivat naisia, etnistä vähemmistöä, eläimiä, avaruusolioita tai ikäihmisiä ja käänteisesti aktiivi-ikäiset valkoihoiset ihmismiehet pahiksia.
Kotona odotti imurointi.
maanantai 21. joulukuuta 2015
Mestarien mestari
Pohdinnat oikeudellisen argumentaation luonteesta, oikeustieteen ja filosofian suhteesta, oikeuslähdeopin hierarkioista ja tuomariuden muutoksista eivät heti kuulosta mukaansatempaavilta aiheilta, mutta Aulis Aarnio onnistuu tekemään niistä sellaisia.
Opusta Oikeutta etsimässä - erään matkan kuvaus piti lukea unienkin kustannuksella aamuyötä myöten.
Muistelen jo tiedekunnan kirjaston ajoilta Aarnion tekstien olleen luettavuudeltaan omaa luokkaansa, ja sama tunne palasi nopeasti. Muutenkin olo kuin olisi palannut jatkamaan vastikään kesken jäänyttä aihetta.
Erityismaininta luvulle (oikeus)tieteen ja kaunokirjallisuuden suhteesta.
Etiikka, moraali - elämä - pitää näyttää, sitä ei voi tieteen kielellä ilmaista.
Ja:
Runous ja kirjallisuus eivät ole kokoelma tosia tai epätosia väitteitä. Esimerkiksi runous on alue, jolla ilmaistaan elämän mielekkyys. Tiede ei siedä paradokseja, runous sen sijaan elää paradokseista.
Pitää palauttaa kirja huomenna kirjastoon. Pitäisi kyllä hankkia omaan hyllyynkin kappale.
Opusta Oikeutta etsimässä - erään matkan kuvaus piti lukea unienkin kustannuksella aamuyötä myöten.
Muistelen jo tiedekunnan kirjaston ajoilta Aarnion tekstien olleen luettavuudeltaan omaa luokkaansa, ja sama tunne palasi nopeasti. Muutenkin olo kuin olisi palannut jatkamaan vastikään kesken jäänyttä aihetta.
Erityismaininta luvulle (oikeus)tieteen ja kaunokirjallisuuden suhteesta.
Etiikka, moraali - elämä - pitää näyttää, sitä ei voi tieteen kielellä ilmaista.
Ja:
Runous ja kirjallisuus eivät ole kokoelma tosia tai epätosia väitteitä. Esimerkiksi runous on alue, jolla ilmaistaan elämän mielekkyys. Tiede ei siedä paradokseja, runous sen sijaan elää paradokseista.
Pitää palauttaa kirja huomenna kirjastoon. Pitäisi kyllä hankkia omaan hyllyynkin kappale.
tiistai 15. joulukuuta 2015
Tampere käy selän päälle
Nöyrä hetki kun makaa aamuyöllä mahallaan hotellihuoneen lattialla eikä pääse kivulta kääntymään kyljelleen, kontalleen nousemisesta puhumattakaan. Poski parkettia vasten, sen kuviot silmien edessä. Odottaa, nukahtaa kai välillä, havahtuu taas. Pääsee vähitellen ryömimään puhelimen luo ja miettii, onko korrektia soittaa suoraan yksi - yksi - kakkoseen vai kuuluuko mennä respan kautta.
Mutta suomalainen ei pyydä apua. Ei tehrä tästä ny numeroo.
Sentti sentiltä nitkutellen ryömien liikkeelle ja takaisin maailmaan. Selällään parketilla jalat L-mutkalla sängyn päällä saa nukutuksi pari tuntia ennen kuin herää. Ja oppii tekemään valmistelut jo illalla: varapeitto ja -tyyny lattialle, särkylääkkeet, vesilasi, puhelin ja laturi helposti saataville lattialta käsin, collegepaita ja verkkarit valmiiksi ylle, koska lattialla on viileää.
Erään päivän aamiaisella H sai tarpeekseen irvistelevästä klenkkaamisestani, tarttui puhelimeen ja kohta oli iltapäiväksi sovittuna audienssi kisalääkärin kanssa. Joka vei Tapparan pukukoppiin kaikkein pyhimpään pritsille, nosti jalat, testasi refleksit ja jalkaterän voimat, kaivoi yläkaapista pari levyä Panacodia vielä lisäksi. Kotona kuvauksiin, jollei ala hellittää.
Aamulla pari Ibumaxia ja pari Panacodia, iltapäivällä samoin. Illalla lisäksi vielä Sirdalud.
Päivä päivältä pientä edistystä, vaikka vielä monena aamuna oli vessaan mentävä konttaamalla. Hallilla portaat yksi kerrallaan, vasemmalla askel ylös ja oikea perässä samalle portaalle. Yläpäässä pysähdyttävä tasaamaan polttelua ennen matkan jatkamista.
Loppuviikosta nukuin jo aamuseitsemään heräämättä yritykseen kääntää kylkeä.
Koskettavaa myötätuntoa joka suunnalta. Autokuskit kysymässä vointia ja siirtämässä penkkiä, erotuomarit pitämässä ovia auki, maajoukkuevalmentaja kapuamassa pressiin kertomaan taitavasta fyssarista, joka sai hänen iskiaksensa kuriin, yksi, toinen ja kolmaskin tiedustelemassa oloa.
Muutoin tutusti kuvioitu kymmenpäiväinen linjalla Hakametsä - Ilves. Aamupäivällä hallille vartavasten tuodun seisomapöydän ääreen, pelejä, kuvia, sanoja kahdella kielellä, linkkejä ja lopulta miettiminen, onko aamu vai ilta ja mikä viikonpäivä. Sama tasainen äänivalli samoine mainoksineen ja kisabiiseineen.
Sä muistutat mua auringosta, tähtitaivaasta,
Suomineidon vartalosta ja sen punaisesta suusta
Sä muistutat mua rakkaudesta, luottamuksesta,
ilon ja surun hetkistä, tästä matkasta
Hyvä teksti.
Kahvia ja Lidlin täytekeksejä, jossain kohdin viikkoa jopa pullapitkoa. Kellarin staffiruokalassa etenkin jauhelihaa ja pippuria.
Kolotuksineenkin hienot kisat. Lopuksi hyvästelyt kerrallaan hiljentyvä pressihuone, kaupungin miehet käärimässä kaapeleita vyyhdeiksi, areena alhaalla muuttumassa taas jäähalliksi.
Myöhäinen illallinen ja kuulumiset sveitsiläisten ja tshekkikollegoiden kanssa kosken toisella puolen: herkkusienikeittoa ja talon hampurilainen, pari olutta. Paluu peleihin ja suomen, sveitsinsaksan ja tshekin kielellisten erikoisuuksien vertailua. Vyhod? Usgang!
Levolle puoliltaöin. Viisas päätös, luulen.
Mutta suomalainen ei pyydä apua. Ei tehrä tästä ny numeroo.
Sentti sentiltä nitkutellen ryömien liikkeelle ja takaisin maailmaan. Selällään parketilla jalat L-mutkalla sängyn päällä saa nukutuksi pari tuntia ennen kuin herää. Ja oppii tekemään valmistelut jo illalla: varapeitto ja -tyyny lattialle, särkylääkkeet, vesilasi, puhelin ja laturi helposti saataville lattialta käsin, collegepaita ja verkkarit valmiiksi ylle, koska lattialla on viileää.
Erään päivän aamiaisella H sai tarpeekseen irvistelevästä klenkkaamisestani, tarttui puhelimeen ja kohta oli iltapäiväksi sovittuna audienssi kisalääkärin kanssa. Joka vei Tapparan pukukoppiin kaikkein pyhimpään pritsille, nosti jalat, testasi refleksit ja jalkaterän voimat, kaivoi yläkaapista pari levyä Panacodia vielä lisäksi. Kotona kuvauksiin, jollei ala hellittää.
Aamulla pari Ibumaxia ja pari Panacodia, iltapäivällä samoin. Illalla lisäksi vielä Sirdalud.
Päivä päivältä pientä edistystä, vaikka vielä monena aamuna oli vessaan mentävä konttaamalla. Hallilla portaat yksi kerrallaan, vasemmalla askel ylös ja oikea perässä samalle portaalle. Yläpäässä pysähdyttävä tasaamaan polttelua ennen matkan jatkamista.
Loppuviikosta nukuin jo aamuseitsemään heräämättä yritykseen kääntää kylkeä.
Koskettavaa myötätuntoa joka suunnalta. Autokuskit kysymässä vointia ja siirtämässä penkkiä, erotuomarit pitämässä ovia auki, maajoukkuevalmentaja kapuamassa pressiin kertomaan taitavasta fyssarista, joka sai hänen iskiaksensa kuriin, yksi, toinen ja kolmaskin tiedustelemassa oloa.
Muutoin tutusti kuvioitu kymmenpäiväinen linjalla Hakametsä - Ilves. Aamupäivällä hallille vartavasten tuodun seisomapöydän ääreen, pelejä, kuvia, sanoja kahdella kielellä, linkkejä ja lopulta miettiminen, onko aamu vai ilta ja mikä viikonpäivä. Sama tasainen äänivalli samoine mainoksineen ja kisabiiseineen.
Sä muistutat mua auringosta, tähtitaivaasta,
Suomineidon vartalosta ja sen punaisesta suusta
Sä muistutat mua rakkaudesta, luottamuksesta,
ilon ja surun hetkistä, tästä matkasta
Hyvä teksti.
Kahvia ja Lidlin täytekeksejä, jossain kohdin viikkoa jopa pullapitkoa. Kellarin staffiruokalassa etenkin jauhelihaa ja pippuria.
Kolotuksineenkin hienot kisat. Lopuksi hyvästelyt kerrallaan hiljentyvä pressihuone, kaupungin miehet käärimässä kaapeleita vyyhdeiksi, areena alhaalla muuttumassa taas jäähalliksi.
Myöhäinen illallinen ja kuulumiset sveitsiläisten ja tshekkikollegoiden kanssa kosken toisella puolen: herkkusienikeittoa ja talon hampurilainen, pari olutta. Paluu peleihin ja suomen, sveitsinsaksan ja tshekin kielellisten erikoisuuksien vertailua. Vyhod? Usgang!
Levolle puoliltaöin. Viisas päätös, luulen.
tiistai 1. joulukuuta 2015
Periskooppi
Omaan kännykkääni ei Periscopea ole saatavilla, mutta hiukan olen päässyt kurkkimaan. Siis systeemiä, jossa ihmiset ympäri maailmaa voivat tehdä puhelimillaan suoraa lähetystä koko maailman nähtäväksi, ja setti säilyy katseltavana vielä 24 tuntia lähetysvalon sammuttua.
Jotain kiinnostavaa on mahdollisuudessa tehdä nopeita kurkkauksia tavallisehkojen ihmisten arkeen. Toki melkein kaikissa kokeiluissa näkyy sama kuin nykyään muuallakin eli että kanavia on paljon mutta sanottavaa ei yhtään sen enempää kuin ennenkään. Tuttu dilemma: jokainen voi olla ruutukasvo, mutta edelleenkään jokainen ei voi, per definitionem, olla tähti.
Erikseen sitten ne, joilla on sanottavaa (puhe, paneeli, seminaari...) ja jotka käyttävät sen sanomisensa levitttämiseen yhtenä kanavana Periscopea.
Periscopea pohtivat blogissaan Tiina Henry-Biabaud sekä HS:ssa Anna-Sofia Berner.
Jotain kiinnostavaa on mahdollisuudessa tehdä nopeita kurkkauksia tavallisehkojen ihmisten arkeen. Toki melkein kaikissa kokeiluissa näkyy sama kuin nykyään muuallakin eli että kanavia on paljon mutta sanottavaa ei yhtään sen enempää kuin ennenkään. Tuttu dilemma: jokainen voi olla ruutukasvo, mutta edelleenkään jokainen ei voi, per definitionem, olla tähti.
Erikseen sitten ne, joilla on sanottavaa (puhe, paneeli, seminaari...) ja jotka käyttävät sen sanomisensa levitttämiseen yhtenä kanavana Periscopea.
Periscopea pohtivat blogissaan Tiina Henry-Biabaud sekä HS:ssa Anna-Sofia Berner.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
