Pohdinnat oikeudellisen argumentaation luonteesta, oikeustieteen ja filosofian suhteesta, oikeuslähdeopin hierarkioista ja tuomariuden muutoksista eivät heti kuulosta mukaansatempaavilta aiheilta, mutta Aulis Aarnio onnistuu tekemään niistä sellaisia.
Opusta Oikeutta etsimässä - erään matkan kuvaus piti lukea unienkin kustannuksella aamuyötä myöten.
Muistelen jo tiedekunnan kirjaston ajoilta Aarnion tekstien olleen luettavuudeltaan omaa luokkaansa, ja sama tunne palasi nopeasti. Muutenkin olo kuin olisi palannut jatkamaan vastikään kesken jäänyttä aihetta.
Erityismaininta luvulle (oikeus)tieteen ja kaunokirjallisuuden suhteesta.
Etiikka, moraali - elämä - pitää näyttää, sitä ei voi tieteen kielellä ilmaista.
Ja:
Runous ja kirjallisuus eivät ole kokoelma tosia tai epätosia väitteitä. Esimerkiksi runous on alue, jolla ilmaistaan elämän mielekkyys. Tiede ei siedä paradokseja, runous sen sijaan elää paradokseista.
Pitää palauttaa kirja huomenna kirjastoon. Pitäisi kyllä hankkia omaan hyllyynkin kappale.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
minulla oli parikymmentä vuotta sitten hyllyssäni aarnion omakustanteita, jotka sisälsivät pieniä esseitä, matkakirjoituksia ja jopa runoja. mutta nyt tuo yhteiskunta- ja oikeusfilosofia rupesi kiinnostamaan kovasti.
meri
ps. jouluisaa joulua sinulle.
Kiitos, ja olkoon joulu ollut ja oleva sielläkin mitä levollisin
Helmet piste fi näyttää tuntevan professori Aarnion tuotantoa hyvinkin, ja seuraava varaus voisi olla vaikkapa omaelämänkerta Vastahankaan.
Lähetä kommentti