Tähtien sotaa vain vähäisin spoilerein

Vanha ruutuvihko kertoo, kuinka käytiin 31.12.1977 V:n, E:n ja T:n kanssa katsomassa Star Wars. Näköjään ensin iltapäivällä ostamassa liput ja sitten jälkiherännyt T erikseen, muttei saanut ihan viereen. Saavuttiin saliin juuri näytöksen alkaessa, lyijykynämerkintäni kertoo, muttei sitä, mihin teatteriin ja mitä elokuvasta pidin.

Vihon ohi olen muistavinani suojasäisen illan, leppeän lumisateen ja ne liukuvat alkutekstit. Arvelin paikkaa Bristoliksi, mutta K. korjasi Facebookissa leffan pyörineen silloin Savoyssa. Hutera muistikuvani taipuu helposti siihenkin.

Saagan seitsemäs osa käytiin katsomassa juniorin kanssa jouluaatonaatonaattona 2015 Kinopalatsissa, ja se osoittautui osista ainakin toiseksi parhaaksi.

Kauniit kuvat, ajatellut kohtaukset, pieteetillä sekaan ripotellut viittaukset siihen ensimmäiseen, ja tarina. Erikoistehosteet eivät olleet karanneet itsetarkoituksellisiksi ja tappelukohtauksetkaan vain harvakseen ylipitkiksi.

Toisen maailmansodan harrastajat löysivät sen ilmeisimmän lisäksikin tuttuja kohtauksia kuten Stuka-hyökkäyksen, Spitfire-laivueen saapumisen apuun ja sen, jossa nokkelat brittiagentit anastavat tyhmiltä hunneilta Messerschmittin.

Huomaatko, miten neitopääosan esittäjän suu on miltei joka kuvassa aistillisesti puoliavoinna, kuiskasin viereen mediakritiikin murusia.

Niin edistykselliseksi ei Disneykään ollut uskaltanut heittäytyä, että olisi yrittänyt tehdä myyvää elokuvaa ilman naiskauneutta.

Konservatiivi ei tietenkään voinut olla huomaamatta, miten parahultaisen poliittisen korrektisti sankarit olivat naisia, etnistä vähemmistöä, eläimiä, avaruusolioita tai ikäihmisiä ja käänteisesti aktiivi-ikäiset valkoihoiset ihmismiehet pahiksia.

Kotona odotti imurointi.