Netflixin suomalaiseen valikoimaan näkyy ihan viime päivinä ryöpsähtäneen paljon mielenkiintoisia elokuvia. Silti saatan katsoa omia jo nähtyjä suosikkeja n:nnenkin kerran uudelleen.
Kuten tuota Uutta Sherlockia.
Okei, leikkaus on hetkittäin aavistuksen hätäinen ja saattaisin kyseenalaistaa montakin Sherlockin haukansilmien pohjustamaa johtopäätöstä, mutta onhan sarja mitä koukuttavin.
Jokin päähenkilön kaunistelemattomassa tavassa ilmoittaa havaintojaan kolahtaa, ja pakko myöntää, että miellyn mieluusti älykkäisiin, joskus jopa viisaisiin hahmoihin.
Sekaan hienovaraisesti leivotut loputtomat viittaukset Arthur Conan Doylen alkuperäisiin tarinoihin hykerryttävät.
"Majuri Sholto". "The geek interpreter".
Harmi, että alkuperäistarinoiden omalla tavallaan herkullisin hahmo Mycroft on muutettu dynaamiseksi mastermindiksi, mutta ehkä siirto nykyaikaan vaatii sitä.
Ja sitten Moriarty. No, ei kai voisi olla Holmesia ilman yhtä painavaa antagonistia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
mika
jotakin vanhaa, jotakin uutta. pohjalla hiukan doylea, muuten enimmäkseen uusia uria. onneksi sentään baker streetin osoite on jäljellä. ja kylmän looginen poikkeusyksilö sherlock holmes. tähän vielä watson, ja siitä se lähtee, visaisten murhien ratkominen. välillä oikein naurattaa, miten pian sherlock pääsee jyvälle asioiden todellisista luonteista. mutta toisaalta, holmeshan korostaa watsonille koko ajan, että näkymättömiä asioita ei ole vaan huomaamattomia. siksi on tajuttava, mihin pitää katsoa löytääkseen olennaiset johtolangat.
meri
Kyllä.
Houkuttaisi kyllä nähdä sellainenkin jakso tai hupsuttelu, jossa Holmesin johtopäätökset niistä samoista havainnoista olisivat juurikin vääriä.
Koirankarvahousuisella miehellä ei olisikaan koiria vaan hän olisi ollut juuri juttukeikalla kennelissä, ja pankkiiri, jonka kellon päivyri heittää kahdella päivällä, ei olisikaan juuri ollut kahdella maailmanympärimatkalla vaan vain tenavat kotona leikkineet kellolla.
Mutta onhan Holmesin tasoisesta ilmiöstä väistämättä parodioita tehtykin.
mika
hieno idea, joka sekoittaisi pakkaa kivasti. varsinkin kun holmesin ylivertainen kyvykkyys rikosmysteerien ratkaisijana todella menee parodian puolelle.
ostin kesällä divarista vanhoja conan doyleja. niissä on mukavan leppoisa vauhti, kun öljylamppujen valossa ratkaistaan monta arvoitusta.
me leikimme vuotta nuoremman veljeni kanssa baskervilleä ja toivoimme joululahjaksi suurennuslasia. en tiedä mistä tuo ajatus tuli, sillä muistaakseni kirjoissa ei suurennuslasia mainita, ehkä kirjojen kuvituksissa oli suurennuslasi, tai kansikuvissa.
meri
Mielikuvaan kuuluvat sekä hassu hattu että suurennuslasi, joten jostain se on tullut. Ja tokihan suurennuslasi istuu täydellisesti Holmesin empiiris-rationaaliseen menetelmään.
Tablettiin ladatut ikänsä vuoksi jo ilmaiset Holmes-kirjat ovat mukavaa iltalukemista. Tosin samalla huomasin, että tunnetuimpien tarinoiden rinnalla on myös monta vaatimattomampaa, etenkin niitä Holmesin paluun jälkeiselle ajalle osuvia.
Lähetä kommentti