Televisiossa haastateltiin henkilöä, jonka tiiviitä ja osuvia tekstejä olen lukenut ihaillen. Ruudussa hän vaikutti epämääräiseltä höpisijältä, jonka muminaa en olisi kuunnellut kymmentä sekuntia pidempään.
Sitten on hehkutettuja ja mediassa fiksulta näyttäneitä julkkiksia, jotka olen poiminut somevirtaani vain joutuakseni kohta äimistelemään heidän antinsa tylsyyttä ja latteutta.
On verbaaliakrobaatteja, joiden suupielestään suoltaman sanatulvan rikkautta en voi olla kadehtimatta. Mutta joita en pyytäisi kirjoittamaan edes kauppalistaa.
Ja sitten on vielä niitä harvoja, jotka kirjoittavat lukukelpoisen kirjan, luultavasti jopa itse, ja puhuvat seuraavana päivänä fiksuja TV:n suorassa keskusteluohjelmassa. He taitavat Suomen kokoisessa maassa usein päätyäkin sellaisiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
olen lukukelpoisia tekstejä kirjoittaville kateellinen, puhtaasti ja korpeavasti kateellinen, enkä osaa mitenkään käsitellä tätä tunnetta. kai tämän pitäisi olla luonteenkasvatuksen paikka, mutta en halua kasvattaa luonnetta.
ps. kerro nyt kuka se tv-puhuja oli.
meri
Tuttu tunne.
En raaski, palvelkoon tässä vain esimerkkinä, joka palautti pohtimani aiheen pintaan.
Lähetä kommentti