Sen harvan kerran kun tulee skannailtua TV-kanavia, ei voi olla ihmettelemättä, kuinka paljon uskomatonta, anteeksi murteeni, skeidaa sieltä puskee.
Kyse lienee kuitenkin kanavien määrän räjähtämisestä verrattuna vanhoihin hyviin aikoihin.
Hyvääkin katsottavaa on tarjolla enemmän kuin silloin, kun sitä viikon hyvää elokuvaa odotettiin päiväkaupalla. Eihän siitä ole kauaa (vai onko), kun lehdessä julkaistiin lista TV:ssä kevään (tai kesän tai syksyn) mittaan nähtävistä leffoista ja sieltä merkittiin tärkeitä päivämääriä muistiin.
Mutta kun näppituntumalla 90 prosenttia nykyisestä kanavatulvasta on sisällöltään roskaa, on senkin volyymi valtava.
tiistai 7. maaliskuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ettei vaan joku tiirailisi kaikkia leffoja ja sarjoja kaikenmuailman Nettifiloiska vai mitä lieneekään olevan,jo ENNEN kuin ne saavat julkaisuoikeudet telkussa!!! ;)
---Topsukka
Liikkuvasta kuvasta tulee tosiaan varmaan 90 prosenttia katsottua Yle Areenasta, YouTubesta ja Netflixistä. Suurin osa taitaa kuitenkin olla sellaista, joka on jo TV:ssä tullut ja mennyt.
mika
tänään ärsytti ihan mitätön pikkuasia: mikä siinä on, että brittitoimittaja osaa sopeutua uutisoimaansa ohjelmaympäristöön, mutta ylen toimittajan hidastettua muminaa ei jaksa montaa minuuttia ihmetellä.
teemalle erityinen kiitos niistä monista elokuvista, mutta muuten ihmettelen mihin se reilu puoli miljardia suomalaisten rahoja vuosittain laitetaan. ohjelmista päätellen ei ainakaan niihin.
areenalta löytyy tänään todellinen aarre: 'aliisa'. tämä 70-luvulle sijoittuva tv-näytelmä on varmasti tuttu sinullekin jo pelkästään helsinki-kuvauksensa vuoksi. siinähän mitättömällä kansaneläkkeellä kituuttava nainen häädetään hellahuoneestaan, enkä ainakaan minä voi itkemättä katsoa siiri angerkosken uurteisilta kasvoilta kuvastuvaa työläisnaisen elettyä elämää.
kasvolähikuvat, naapurit, kaupunkinäkymät ja ikkunalaudan kukkaset. arkinen runollisuus riittää.
meri
Kyllä,
Aliisa riipaisi kovasti enkä ole varma, pystyisinkö katsomaan sitä toista kertaa. Samalla se ilmeisesti kuvaa sitä aikaa, kun Helsinginniemeltä purettiin vanhoja taloja ja korvattiin uusilla. Joillekin se oli kuulemma iloistakin aikaa, muuttaa Naapurilähiöön, jossa oli sisävessa, lämmin vesi ja lapselle oma huone. Jos oli varaa aravalainaan.
Hiukan kyllä huolestuttaa Ylen meno kun toimittajat korvautuvat nuoremmilla ja svengaavammilla. En tiedä, mikä osuus siinä on oman ikääntymisen tuomnaa jännitettä.
Tänään järkytti toimittajan tittelillä työskentelevän henkilön jutussaan käyttämä sana "mätsätä". Ei tosin Ylellä, vielä, sentään.
Lähetä kommentti