Kun istui ihan siinä reunassa, kuuli urkujen pauhun sivusta pillien samalla myös suhisevan ja pihisevän. Kolehdin keruun aikana kanttori tuntui jopa hiukan improvisoivan. Mitä, jos painelisi sekaan muutaman tahdin vaikkapa Pink Floydia, huomasin miettiväni. Ehkäpä esimerkiksi See Emily play istuisi.
Seremonian jälkeisten halailujen, kukitusten ja yhteisposeerausten lomassa poikkesin kiittämässä yhtä päivän puhujista muita mielenkiintoisemmasta puheenvuorosta apostoleista. Puhuu kuin ihmisille välttäen perinteisen saarnamaisen puisevuuden. Ei olekaan pappi, avasi esikoinen. Joka muuten taitaa tosiaan olla kolmen opetuslapsen kaima, kun tämä sukunimikin väitetään johdetun Filippuksesta.
Lasiovien ulkopuolella päästi henkilökunta meidät köysien välistä ulos Lutherinkadulle. Nykyään pidetään näköjään turistilaumat ulkopuolella varsinaisten kirkonmenojen ajan.
Sillä välin olivat tutut pitomestarit loihtineet juhlapaikalle mitä maittavimman kattauksen herkkuruokiani. Lautasmallin mukaisesti pinta-ala puolilleen vihersalaattia, sitten uuden sadon tilliperunoita, sinappisilliä, sillikaviaaria ja uunilohta. Rinnalle vielä saaristolaisleipää. Kahvi ja parahultaisesti kostutettu mansikkakakku kruunasivat istunnon.
Illalla Venäjän lähetettyä Espanjan rangaistuspotkuilla kotimatkalle saivat päivän keskipisteenä olevat neitoset vielä poseerailla faijan kameralle lapsuuden leikkipaikoillaan. Puiston reunalla lehmuksen alla yhdistyivät takaa tuleva hiusvalo ja samalla kuitenkin riittävä määrä valkeutta kasvoille tavalla, jota en itsekään ymmärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti