Kylän kentän ilmatilassa viuhui enemmän frisbeekiekkoja kuin jalkapalloja, mutta toki molempia.
Se kaikki valo ja lämpö, melkein tukahduttava. Ajoittaiset tuulenlehahdukset, kentänlaidan lehmusten huumaava tuoksu.
Rankkarit nuolivat jopa yllättävän hyvin tolppia, mutta kosketusten vähyys viime vuosina kyllä näkyi. Juniorin astetta kovemmat potkut paljastivat taustaverkon notkahtaneen juuri maalin takaa, ja jokusen kerran oli pallo haettava puistosta Arkadiankadun tuolta puolen.
Huomenna kivistää paikkoja.
Kotimatkalla entisestä Elannosta tonkka mango-guavaa ja pikkujiit.
Ruotsi - Englanti näkyi olevan jo menossa. Sitä sitten toisella silmällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti