Enää eivät kesän maantiematkoja leimaa Esko Riihelän ääni, Pasi Kauniston kappale ja jonotus Lahden keskustassa, mutta oma rasituksensekainen viehätyksensä niissä on.
Radioasemia häipyy ja ilmestyy, erikoisia ajoneuvoja tulee vastaan, tietyöt ovat tänä vuonna milloin missäkin. Pinnat moniaalla siinä kunnossa, että niitä tarvitaan.
Lapsena olivat lehmät laitumella sen merkki, että on etäännytty Helsingistä maalle. Nykyään ehkä ensimmäiset tukkirekat.
Heinolassa lounasta teineille, kahvit vanhemmille.
Petomäen kohdalla aletaan olla lähellä. Siinä tuntui W124-klassikon Bosch-ruisku aina holauttavan sylintereihin vähintään kaksi litraa, mutta pikku stuttgartilainen hyrrää ylös hiljaisen eleettömästi.
perjantai 20. heinäkuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
https://www.youtube.com/watch?v=jhBRyP96RCY
Niin ne herrat ajelevat Sierr.....eiku saksalaisilla herrasautoilla! :)
Mukavaa lomaa!
---Topsukkasi
Kiitokseni!
Kaikki alkoi varmaan siitä, kun isä-vainaa osti ainoastaan Volkswageneita. Silloin kun ne vielä olivat hinnaltaan kansanautoja Jäi mieleen etenkin se valkoinen Typ 3, jossa oli tavaratila sekä edessä että takana.
Lähetä kommentti