maanantai 6. elokuuta 2018

Tukholma

Kotona oli kuuma. Kadulla oli kuuma. Spårassa oli kuuma. Terminaalin tungoksessa vasta kuuma olikin.

Laivan yläkannelta se viimein löytyi: vilpoisa tuulenvire.

Maisemia riitti yli tunniksi.

Tukholmassa paahtoi vähintään yhtä kuumasti, ja pölyisen meluisa työmaa teki Slussenista jalankulkijoille labyrintin.

Ohjelma oli helppo, kun kulki vain naisten perässä näiden kolutessa ennalta scoutatut myymälät ja odotteli ulkopuolella. Sergelstorgetin ruokakaupasta vesitankkaus ja itsepalvelukassaan totuttelua.

Rosenbadin ja muutamien muidenkin rakennusten ovilla kovasti näkyvää vartiointia. Liekö aina ollut?

Gamla Stanin reunalta löytyivät kelpoisat pizzat ja siisti vessa. Aikuisille al Tonnot, teinille Vesuvio. Minä olisin puhunut ruotsia mutta ystävällinen tarjoilijatar vain englantia. Saattoi olla jopa, ettei paikallinen kuulunut henkilökunnan vahvimpiin kieliin.

Laivan buffetissa kuului vieressä puhuttavan venäjäksi ainakin Tampereesta ja Stalinista. Yksi mies oli tohkeissaan ja muu seurue enemmänkin huvittunutta.

Hain lisää. Silakkaa, lohta muutamaa ja silliä vielä useampaa sorttia sekä perunoita. Myöhemmin tuli mieleen, etten tainnut syödä reissulla lainkaan lihaa. Ei periaatteesta vaan koska kalaa oli tarjolla ja se maistuu vielä paremmalta.

Maarianhaminan lähestyessä yläkannelle maisemista nauttimaan kun kerrankin sai ihailla auringonlaskua merellä palelematta. Näkymät eivät voineet olla nostamatta mieleen soimaan Myrskyluodon Maijan teemaa.

Ihailtava, kuinka näppärän ketterästi nykyalukset sovitellaan laituriin. Kuin kaupunkilainen peruuttaisi taskuun. Autojono kolisteli ahterista aluksen uumeniin ja kohta teräsrunko alkoi taas vapista koneiden nostaessa kierroksia.

Illan hämärtyessä ja tuulen yläkannella yltyessä kävi viileäksi, mutta muiden vetäytyessä sisätiloihin jäin vielä ihailemaan, kuinka vastaan lipunut laiva katkaisi kuunsillan.

Pian kotiinpaluun jälkeen saapui myös palautetta kinuava sähköposti. Jos laivan langattoman verkon saisi säilyttämään yhteyden internetiin, esitin toiveen. Se tuntui olevan monen, itsenikin, huolenaiheena jopa risteilyllä. Nykyään on semmoista.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mika

noita mahtilaivojen sulavia parkkeerauksia olen ihmetellyt. kun kuljen rahtilaivalla englantiin, saan todistaa miten kapteeni kääntää kerrostalon kokoisen aluksen thamesilta slussiin, ja venkslaa sen sitten ahtaaseen satama-altaaseen lastin purkuun. kääntökulmat ovat olemattomia ja takana on jono.

meri

Mika kirjoitti...

Oli googlattava azipod ja käytävä lukemaan ruoripotkureista. Matkaa on tultu niistä päivistä, kun yhtään isompien alusten asetteluun satamissa tarvittiin hinaajaparvia.