Osuvimmilta nyt tuntuvat Meren pohdinnat ikuisista aiheista: miehen ja naisen suhteesta ja ihmiseksi kasvamisesta.
Sen tiedän, että ihminen on suuri kolmen, neljän vuoden iässä ja pienenee siitä lähtien koko ajan. Kolmi- ja nelivuotias tietää elävänsä iäti. Hän näkee maailman isona kuin suurennuslasin läpi. Hän esittää filosofisia kysymyksiä, joihin kukaan ei osaa vastata. Hän miettii eksistenssiä ja sitä, miksi hän on hän eikä joku muu, kuka tahansa. Hän rakastuu ensimmäisen kerran. Ehkä ainoan kerran elämässään hän puhuu virheettömästi ja huolellisesti kirjakieltä, luo runoja ja proosakertomuksia ja esittää ne sitä mukaa laulamalla tai lausuu ne hyvin omintakeisella tavalla rytmittämällä. Hän maalaa 20 taulua tunnissa, mihin ei Picassokaan pystynyt, ja ne ovat hyviä tauluja. Pelkästään noiden kahden vuoden takia kannattaa syntyä tähän maailmaan.
Osaa se kirjoittaa. Teksti soljuu, oli aihe tylsä tai kiintoinen. Haettava lisää.
