torstai 10. huhtikuuta 2008

Samat naamat, samat instrumentit

S 53 kuten melkein joka toinen päivä nykyään.

Matkalukemisena Mielen kersantit: Julkisuuden hallinta ja journalistiset vastastrategiat sotilaallisissa konflikteissa. Sitten kuulokkeissa Mertenin vinkistä Military history podcast ja jakso Blitzkrieg. Ihan kuin siellä olisi panssarivaunujen viestivälineistä puhuttaessa taas kummitellut anglosaksien pakkomielle Tiger tank, joka taisi olla Ranskan valloituksen aikaan vasta insinöörien piirustuksissa jos sitäkään. Vaan podcastin teko voisi kyllä olla kiintoisaa.

Keski-ikäinen herrasmies opiskeli venäjää ja musta-asuinen neitonen kuunteli jotain rummukasta ja nuori mies kirjoitti läppärilleen glasgowlaisten futisfanien identifioitumisesta lauluin ja ohikulkeva muistutti yhtä nyttemmin glasgowlaista, mikä oli hetken aavemainen yhteensattuma. Doktorand vaikohan jo tohtori nosti päänsä, moikkasi ja tarjosi kyytiä, joka toki kelpasi.

Tampereellakin satoi.

Aikaa oli, ja pullakahvit, ja kyyti olisi löytynyt Helsingistäkin saakka, ilmeni. Ja santsikuppi maksoi vähän.

Tavallista vähemmän laukauksia, mutta muutama siedettäväkin, vaikka kulmassa kykin turhaan.

Tutusti aseman vieressä tutut olut ja caesar kanalla. Ja matka Helsinkiin on nykyään niin lyhyt etten ehtinyt edes kirjaa esiin.

Helsingissäkin satoi, edelleen.

2 kommenttia:

Merten kirjoitti...

Tiikeri on jättänyt vuosikymmenten traumat länsivalloille. Aina ne pomppii esiin, jos ei muuten, niin painajaisissa.

Minäpä kuuntelin aamulla Aleksanteri Suuren taisteluista. Voitti, kuulemma.

Mika kirjoitti...

Useassa muistelossa tai muussa opuksessa ovat taistelleet Tiikereitä vastaan paikoissa, joissa sellaisia ei tiettävästi ollut. Joku historioitsija mainitsi PzKpfw IV:n olleen sen verran saman näköinen että pidettiin usein Tiikerinä. Voin kuvitella, että tosipaikassa järkimies tyytyi mieluusti aika pikaiseen vilkaisuun.

Tuolla näytti riittävän kuunneltavaa vielä aika monelle reissulle.