Marraskuun päätteeksi

Vähän on kostea keli mutta se ei haittaa kun kenttä on hyvässä kunnossa, varusteet hyvässä kunnossa ja pelaajat hyvässä kunnossa, valmentaja sanoi ja oli oikeassa.

Taivas vihmoi kylmää vettä jonka valonheittäjät piirsivät näkyviin.

Hajua spårassa saattoi leikata veitsellä. Mörköjen otettua taaimmaiset rivit toimistokseen tavikset pakkautuivat etuosaan. Volyymi takana nousi vähitellen, ja Manskun jälkeen helähti ensimmäinen pullo rikki.

Illaksi oli sade laantunut mutta tuuli yltynyt.

Johtajat haluaisivat meidät hiljaisiksi mutta emme ole kulutusalamaisia, vanha parrakas mies julisti Steissin Ärrän myyjälle kättään puiden ja palasi vielä lisäämään, ettei pidä vetää hätäisiä johtopäätöksiä. Nielaisin oikeakielisyyteni.

Tikkurilassa musta asvaltti imi valon, mutta sisällä lämpimässä sitä tallentui kennolle.

Seitsemän minuuttia vaunun tuloon, kertoi näyttö Sokoksen pysäkillä. Golden Spirit Finland, luki rusettihiuksisten neitosten takinselkämyksissä. Oi anteeksi, aloitti kitarakoteloinen osumalleen vanhallerouvalle ja kohta oli käynnissä lämmin keskustelu, joka päättyi seiskan tullessa hyvänjouluntoivotuksiin.

Kotona oli yhdellä lämpöä ja toinen luki loppuun elämänsä ensimmäisen oikean kirjan.

Ajankohtaisesta etuajassa

Maahanmuuttoasiat näyttävät kuohuttavan.

Ja mitvitin teksti on säilyttänyt ajankohtaisuutensa.

Malinen Savosta

Ja sitte parj juttuva joesta en viihtis maenita.

Jotenkin tuttu sointi. Ja on päähenkilökin monessa kuin kirjan lahjoittaja.

Päivän piristys: Malinen.

Adventtiruuti

Ei salissa eikä punaisia tonttuja ikkunoissa, mutta Hoosianna oli melkein sama. Papin kasvot jäivät varjoon, kynttilöiden sytyttämisen jälkeenkin vielä vähän. Joe McNally olisi käyttänyt tehosteena lämpimäksi geelattua flashia ja säätänyt valkotasapainon hehkulampulle, mutta ei kaikkea tarvitse Ameriikan malliin matkia. Ja muutoinkin kannattaisi joskus vain elää hetket miettimättä niiden tallentamista.

Lätäköihin ropisevat pisarat eivät olleet sadetta vaan katoilta sulavaa vettä. Ylhäältä räystäsreunoilta kurkkivat lumilierit, kulkijoita varoittavat punakeltaiset puomit. Suhahdus ja takana asvalttiin tömpsähtävä paakku.

Päivä vaaleni hetkeksi, tummeni taas illaksi.

Pesto piristi myyjäisten toastia ihan luvatulla tavalla, ja piparitaikinasta sekä sinihomejuustosta leivotut kakkarat olivat paikallaan kuuman glögin kanssa. Pieneksi mainittu ilotulitus meni ihan täydestä. Vau, räjähdyksiä, ihasteli pikku-ukko. Isälle ruudinkäry palautti mieleen ampumaradan.

Kuplan pikkuväki

Hikinen iltapäivä

Hikeä pukkaa, aamu mennyt treenatessa eikä vieläkään mene oikein.

Vai riittäisiköhän, että lopusta alkuun laulamisen sijasta seisoisi laulaessaan itse takaperin?

Viisi tuntia aikaa.

Eikä pelkästään Nina Hagen

Illalla läikkyi keltainen vilkku lumivuorten lomassa. Humiseva bobcat pyörähteli balettiaan.

Mutta tänään lätsyteltiin sukat märkinä sohjossa ja hypättiin pituutta kadunkulmiin syntyneiden järvien yli. Kosteiden vaatteiden läpi puhalsi jäätävä tuuli ihon nihkeälle kananlihalle.

Tällaisena päivänä on hyvä, jos jo rapussa tuoksuu rasvaiselle ja keittiön pöydällä odottaa pino kuumia räiskäleitä.

Lämmin suihku, muki kuumaa teetä ja Kjell Westön Isän nimeen.

Talven ihmemaa

Ajoradalla sohjo lorisi vetenä viemäreihin, mutta sivummalla riitti vielä lunta.

Hartioilla rapiseva mikrojääsade, kantapääohjauksen pulkkakuskin kasvoille heittämä lumikuorrutus.

Mäki mustanaan laskijoita, mutta vain yksi yhteentörmäys ja yksi päin puuta. Omin jaloin näytti jatkavan. Kaksi myyrääkö vai mitä pientä mustaa kipitti hälinän keskellä hädissään eestaas.

Pallolla noin tiukkaa lunta metsästäisi hirviä, joten tyydyin epäsuoraan tuleen. Pikku-ukko väisteli murkuloita, ja kopitteluksihan se.

Kaikkialla märkiä asusteita ja mäenlaskimia. Uni ei odotuttanut itseään.

Haus am See

Syksyn kolahtanein kappale, kyllä.

Und am Ende der Strasse steht ein Haus am See.
Orangenbaumblätter liegen auf dem Weg.
Ich hab 20 Kinder meine Frau ist schön.
Alle kommen vorbei ich brauch nie rauszugehen.

Hier bin ich gebor'n, hier werd ich begraben.
Hab taube Ohr'n, nen weissen Bart und sitz im Garten.
Meine 100 Enkel spielen Cricket auf'm Rasen.
Wenn ich so daran denke kann ich's eigentlich kaum erwarten.

Merisää ja muu

Odotettavissa huomisiltaan asti:

Suomenlahden länsiosa: Lännenpuoleista tuulta neljästä yhdeksään metriä sekunnissa. Tuuli kääntyy vähitellen kaakkoon. Lumisadetta ja paikoin huono näkyvyys.

Varoitukset: Ajokeli on erittäin huono Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon maakunnassa lumisateen, lumisten teiden sekä sohjoisten teiden vuoksi.

Ruutu pimeni kesken sähköpostiin vastaamisen eikä buuttaus onnistunut edes virtakatkaisijasta. Johdon irrotuksen, odottelun ja napinpainalluksen myötä tuuletin alkoi humista, mutta tutut raksutus ja rutina puuttuivat. Ei edes piippauksia. Pahalta kuulostaa, tekstasi Rautamies vastaan ja lupasi katsoa, kun palaa maahan.

Kun nyt edes pesukone kestäisi.

Taivas mätti aina vain lisää lunta. Hahmojonot liukastelivat nietoksiin tamppautuneissa ihmisen levyisissä urissa ja väistelivät vastaantulijoita umpihankeen. Tumps, sanoi lumppari mäjähtäessään liikennemerkkiin. Olin odottanut gongia. Vielä pari lumikuorrutettuun puuhun, josta varisi pyrynen.

Seuraavana aamuna

Lumentulon päivä

Myyjäisissä meni kaikki.

Punaposkista innostusta uhkuva esittely myi minulle omatekoisia joulukortteja. Sählyammunnan saattoi voittaa käymällä tarpeeksi monta kertaa yrittämässä ja kahden euron lohivoileipä maistui.

Samassa salissa istuin kansakoululaisena lattialla kun ulkona oli vielä talviaamun pimeys, ikkunoissa kartongista leikatut punaiset tontut ja laulettiin Hoosiannaa.

Ulkona tuiskutti. Pienet haltioissaan. Kotona koristeltiin patterit märillä asusteilla.

Illalla tuiskutti enemmän. Niin paljon, että Runskilta ei nähnyt Temppeliaukion kallioita. Askel luisui hangessa, tuuli hiekkapuhalsi kasvoja jääkiteillä. Tennispalatsilla päin läikkyivät siniset hälytysvalot, niiden lähdettä ei sen kaiken läpi erottanut. Kamppiin saavuin lumikuorrutettuna. Suomalaisesta vielä kaksi reseptivihkoa.

Bussi kahisi, jyrisi ja rapisi lumisohjossa eteenpäin, punnersi pysäkeiltä vonkuvat renkaat sutien. Länsiväylällä rahisi vastaan kaksi tiehöylää.

Pysäkin ja hallin välillä edellisen kulkijan jäljet jo melkein umpeen tuiskunneet. Siirryin auratulle ajoradalle ja muistin heijastimen puuttuvan.

Laatuvalot ne valokuvan tekevät. Kikkailukokeilu kasimillisellä, yksityiskohtia kaksisatasella. Pannaukset vähissä.

Jututusten jälkeen bussin tuloon oli kuusi minuuttia, mutta ehdin. Loppuverryttelevät juoksivat jonossa vastaan. Helsingissä pyry näkyi laantuneen.

Yhdeksän tuntia myöhemmin

Peräti mielenkiintoinen uni, umpeen levytettyine hotellinovineen ja tshekkeineen. Facebookin sitkeistä suosituksista tietenkin. Vasta päivällä tajusin, keneksi keskustelukumppani unessa myös muuttui, ja samaa näköähän heissä onkin.

Tuntemukset herättyä hartioissa ovat arvatenkin autonrenkaiden kanniskelusta.

Metro-lehti tarjoiltiin sopivan sukkeluuden kera, mutta Hakaniemessä tihkutti vettä. Hesarin toimittaja kiirehti liukuportaisiin toolbag olalla. Puputauluja.

Ykkösen kylki mainosti Nooapankkia ja samoissa valoissa seisova nainen päivitteli jalankulkijoiden intoa mennä päin punaisia autojen alle. Karhupuisto. Kaarlenkadulla sitkeä vouvotus aineellistui H4:ksi, joka ohitti spåran ja kaarsi Urheilutalolle päin. Apea Linnanmäki harmaassa hämärässä.

Soopa on täällä ja Birdykin elää, muistutettiin. Perinteisiin medioihin suhtaudun päivä päivältä epäilevämmin.

Vaakasuora sade

Pakkasaamu

Katuvalot syttyvät Nenäpäivänä

Kramppeja ja nyrjähdyksiä

Stuff white people like mutta piirrosversiona.

Marraskuuta

Kaksi joulupukkia istui Kampin kauppakeskuksen sivuoven vieressä hengittämässä savua. Sonera Pisteen myyjä oli tarmokas mutta sinutteli vanhaa naista.

Illalla prosessinkuvaus, puuttumiskynnys, aikataulutus, perustelut, lausuntokierrokset ja sensellaista. Kahvia pahvimukista.

Kotimatkalla alkoi taas sataa.

Myöhemmin mahdollinen routing loop.

Sinne ja takaisin

En ehtinyt sanoa sanaa semmoinenvesirokkosalva loppuun ennen kuin farmaseutti oli jo astunut kohti hyllyä näyttämään, missä. Ja kaksi askia apteekin salmiakkia.

Tietoa eri aloilta, oli Kirjatorilla oivasti otsikoitu: sinne. Reppu jo täynnä, joten katselemaan vain.

Ylös sateeseen, 452K kaartoi laituriin. Hei eiks tää mee Kaivokselaan, huusi ääni takaa kun matka jatkui risteyksestä suoraan. Kuski ei reagoinut, ääni jäi seuraavalla.

Kuusitoista panssarivaunua kiskoi IT-patterien suojaamana siltaa Siinain poikki niin tiiviisti, että olin missata pysäkin.

Jos päivittäisi Facebookiin istuvansa lattialla ja joku näkisi sen paraikaa TV:stä ja kommentoisi statusta että no niinpä näkyy. Melko metaa.

Bussi jyrisi sateen halki takaisin Helsinkiin.

Yhdestoista yhdettätoista

Pizzeriasta leijaileva tuoksu

Sunnuntaiaamuisen Töölön hiljaiset kadut. Lämpöisen kostean usvainen aamu, liki täydellinen keli pelata jalkapalloa. Vitsi- ja kikatteluvaihde kaipasi kurinpalautusta, mutta peliosuudessa keskittyminen jo palaili pätkittäin.

Lopuksi pelaajien rivi toivotti vanhempien riville hyvää isänpäivää ja sai kiitokseksi aplodit.

Tänään ajatus Honkanummelle sekä biologiselle faijalle että isän velvollisuudet kunnialla kantaneelle. Ja yhdelle isoisälle Ruislammin hiekkaan ja toiselle ja kolmannellekin, kuka sitten lieneekään ollut ja missä.

Tämä faija jäi vesirokkoa kehittelevän kanssa kotiin toisen puolijoukkueen suunnatessa messuille.

Ja porkkanan tunteet

Päivän lainauksen kaivoi Kasa.

Jäi reissussa mieleen

Löytyihän se YT-jukeboksista. Suosikkeihin.

Junan kulkusuunta vaihtuu

Kaksi pesällistä koivua takasi, että salin sohvalla tarkeni nukkua.

Kirpeä yö laimeni harmaan tihkuiseksi päiväksi. Vanhojen muistelua pirttipöydän ääressä, päikkärit puukantisella sohvalla. Pimeä laskeutui kuin varkain.

Sen verran kantamuksia, että torjuin isommat viemiset. Kissa halusi ulos samalla ovenavauksella.

Muurutvirran silta.

Viiman kommentti Soininvaaran blogiin paljasti, miten Junamaatista saa lunastettua PC-paikan. Kiitos.

Pikajunan väljässä sinisessä vaunussa matkustettiin herroiksi. Pieksämäellä pätkä ihan oikeaa kiskojen kolkettakin. Radan alitus ja Pendolinon kyytiin. Vaikea löytää mukavaa asentoa. Työrupeaman jälkeen kirjan uumeniin. Egyptiläiset tulvivat kanavan yli Siinaille ja Mendlerin panssariprikaatien vastahyökkäys tyrehtyi hiekan seasta suhahteleviin pst-ohjuksiin. Golanilla palavien syyrialaisvaunujen takaa tunki esiin yhä vain uusia. Olisi melko varmasti tökeröä verrata Zvika Greengoldia Michael Wittmanniin.

Taksikylttien keltainen meri Kaivokadulla.

Koivu ja tähti

Huoneen luovutuksen jälkeen jäi aikaa, joten maleksin sataman kautta. Veneet, Osmo, Karjalankoski, muut sisävesilaivat. Pressut. Museokatu löytyi, ja kirjasto. Sekaisin puutaloja ja ultramoderneja rakennuksia, ihminen siellä, toinen täällä.

Hiljainen kulunut rautatieasema, kahvilan ja muiden uljaat kirjasintyypit. Toivottavasti edes ne säilyvät. Haahuilin ylös laiturille räpsimään, junanodottajat vilkuilivat kulmiensa alta. En jäänyt odottamaan Helsingistä kohta saapuvaa InterCityä. Linja-autoasemaakaan ei enää löytynyt, vain ahdas R-kioskin ja Matkahuollon palvelupisteen yhdistelmä. Maksoin pikkukahvini ja mustikkatassuni ystävälliselle rouvalle ja istuin ikkunatiskin ääreen. Reunarinteen hienot talot, etenkin se yksi valkoinen.

Bussit, ei, linja-autot, Joensuun tien suuntaan laiturista kolme. Mäkeä ylös ihan niin kuin ennen. Kamera jäätyi taskuun kun iso dieselveturi jyrisi pohjoisesta Kallansilloille säiliövaunut ja betoniharkot perässään. D'oh! Jännevirralla puomit alhaalla, liikenne seisoi. Riistavesi, Juankoskelle mänijöillä auton vaihto, kuljettaja kuulutti mikrofoniin. Oikeasti hän kyllä sanoi menijöillä. Muuruvesi, edesmenneen osuuskaupan haalistuneet kirjaimet yhä seinässä. Pipopäiset koululaiset hälisivät kyytiin tömpsäyttäen matkakorttejaan. Aurinko tuli esiin, maalasi maiseman matalalla lämpimällä valolla. Syyskynnettyjä peltoja, traktoreita. Yksi kerrallaan koululaiset kolistelivat ulos omilla pysäkeillään ja väliin kai ilmankin. Heippa, sanoi jokainen kuljettajalle ja sai vastauksen. Hyppyrimäen kyltti. Juicen tori. SEO ja väliaikainen Matkahuolto. Otin ison kahvin ja Koillis-Savon. Melkein odotin Matti Pellonpään ja Juuso Hirvikankaan istuvan nurkkapöydässä edessään rahatukko ja revolveri. Eikä pihalla ollut viininpunaista Volgaakaan.

Kaavin keskusta komistuu koko ajan. Kalatiskissä norjalaista savulohta. Keskikokoinen pyrstöpala. Hautuumaan kautta. M oli hiekkapuhalluttanut ja kultauttanut kiven uusiksi.

Iltayöstä uskomattoman pimeää, mutta rantakoivujen siluetit. Seisoin höyryten saunan kuistilla pää kenossa ja ihmettelin, miten kohisevan musta taivas voi olla niin täynnä kimaltavia tähtiä. Ja niiden heijastukset peilityynen järven pinnassa. Katseleminen alkoi kirjaimellisesti huimata.

Saunalta palattaessa raksahti jalan alla. Lätäkkö jäässä.

Kahvipöytä oli katettu. Kissa hyppäsi pirttipenkille viereen ja puski pöydänkulmaa.

Viikonlopun jälkeen kirkastuvaa

Halki aution kaupungin

Onneksi kurkkasin vielä kerran olkani yli koppiin. Kameran akkujen laturi pöydän alla. Trukit lasteineen jo poissa, viimeiset ihmiset keräämässä roskia, osa jo ulkovaatteet päällä.

Viileän kuulas iltayö. Kolmantena iltana peräkkäin Karjalankatua, Minna Canthin katua ja Snellmaninpuiston poikki. Plus kolme astetta, torinlaidan katonrajan punaiset numerot kertoivat. Kaupunki autio kuin neutronipommin jäljiltä. Bussipysäkillä sentään kolme varjoa, yksinäinen taksi. Pimeässä Mäkkärissä tuolit pinoissa.

Kirkonkello löi yksitoista juuri kun ohitin Kallaveden lukiota.

Kun samaa kappaletta soitetaan tarpeeksi monta kertaa läpi viikonlopun, se pitää kuulla vielä kerran verkosta. Ja sitten vielä kerran.

Manne ja Veera

Portaita ylös ja alas. Ja pitempi putki ja lyhyempi ja siltä väliltä.

Ulkona oli pimeää ja Niiralan mustalta taivaalta leijaili räntää. Keskustempana ei.

Reppu painoi enemmän kuin aamulla.

S41

Koiranunta, katse puhelimeen. Kello oli 5.19, minuutti herätykseen.

Helsingin pimeä taivas valui katulamppujen väristä vettä. Yritin pidellä sateenvarjoa niin, ettei selässä oleva eikä käsivarrella roikkuva kamerareppu kastuisi. Hinnan maksoi vaatekassi toisessa kyynärtaipeessa. Sen syvennyksiin syntyi lammikoita.

Pendolinon ovi sihahti, porrasaskelma kolahti. Kai tämä menee Jyväskylään, joku mietti. Sotajuttuja, pullakahvit ravintolavaunussa, horrosta pää kättä vasten. Kirjaa Yom Kippur -sodasta. Hämeenlinna. Tampere. Jämsä. Jyväskylä. Pieksämäen asemalla blues. Kuopion aseman kaakelikäytävä ja lapsuusmuisto. Täälläkin satoi ja kylmästi, joten checkinin jälkeinen pätkä taksilla.

Omilla primeilla mieluista jälkeä. Tieto sulkimen rajallisesta iästä jäykistää etusormea.

Tauolla odotti tuttu Volvo parkkiksella ja vapaa pöytä Rossossa. Porkkanaraastetta, sitä toista raastetta, valkosipulikastiketta. Leipä oli lämmintä. Ilmari-pizza. Savulohen maku. Iso olut.

Et vastannut puhelimeen, murahdettiin palattuani. Olisi pyydetty tuomaan kalakukko.

Paluumatkalla kirkonkello löi kymmenen. Toria ylittävät neitoset puhuivat savoa.

Selostajat lähtivät katsomaan kaupungin yötä. Tässä iässä ei.