Punaposkista innostusta uhkuva esittely myi minulle omatekoisia joulukortteja. Sählyammunnan saattoi voittaa käymällä tarpeeksi monta kertaa yrittämässä ja kahden euron lohivoileipä maistui.
Samassa salissa istuin kansakoululaisena lattialla kun ulkona oli vielä talviaamun pimeys, ikkunoissa kartongista leikatut punaiset tontut ja laulettiin Hoosiannaa.
Ulkona tuiskutti. Pienet haltioissaan. Kotona koristeltiin patterit märillä asusteilla.Illalla tuiskutti enemmän. Niin paljon, että Runskilta ei nähnyt Temppeliaukion kallioita. Askel luisui hangessa, tuuli hiekkapuhalsi kasvoja jääkiteillä. Tennispalatsilla päin läikkyivät siniset hälytysvalot, niiden lähdettä ei sen kaiken läpi erottanut. Kamppiin saavuin lumikuorrutettuna. Suomalaisesta vielä kaksi reseptivihkoa.
Bussi kahisi, jyrisi ja rapisi lumisohjossa eteenpäin, punnersi pysäkeiltä vonkuvat renkaat sutien. Länsiväylällä rahisi vastaan kaksi tiehöylää.
Pysäkin ja hallin välillä edellisen kulkijan jäljet jo melkein umpeen tuiskunneet. Siirryin auratulle ajoradalle ja muistin heijastimen puuttuvan.
Laatuvalot ne valokuvan tekevät. Kikkailukokeilu kasimillisellä, yksityiskohtia kaksisatasella. Pannaukset vähissä.
Jututusten jälkeen bussin tuloon oli kuusi minuuttia, mutta ehdin. Loppuverryttelevät juoksivat jonossa vastaan. Helsingissä pyry näkyi laantuneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti