Halki aution kaupungin

Onneksi kurkkasin vielä kerran olkani yli koppiin. Kameran akkujen laturi pöydän alla. Trukit lasteineen jo poissa, viimeiset ihmiset keräämässä roskia, osa jo ulkovaatteet päällä.

Viileän kuulas iltayö. Kolmantena iltana peräkkäin Karjalankatua, Minna Canthin katua ja Snellmaninpuiston poikki. Plus kolme astetta, torinlaidan katonrajan punaiset numerot kertoivat. Kaupunki autio kuin neutronipommin jäljiltä. Bussipysäkillä sentään kolme varjoa, yksinäinen taksi. Pimeässä Mäkkärissä tuolit pinoissa.

Kirkonkello löi yksitoista juuri kun ohitin Kallaveden lukiota.

Kun samaa kappaletta soitetaan tarpeeksi monta kertaa läpi viikonlopun, se pitää kuulla vielä kerran verkosta. Ja sitten vielä kerran.