Illalla vielä uudelleen jäälle koko joukolla.
Tähtitaivas yllä, yläputkeen osuvan kiekon ääni. Pikku-ukkoa harmitti kun äiti vei puikoista.
Sitten saunaan.
Aamulla kolottaa.
maanantai 29. joulukuuta 2008
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Kaupunkiani
Ykkösellä hyvä dokumentti, piippasi puhelin. Totta, ja talteen tulee, vastasin.
Peter von Baghin Helsinki, ikuisesti.
Täällä me kaikki. Tauno Palo, Ikosen Ansa, Juurakon Hulda, Rahikainen, Nikander ja keitä meitä oli.
Ilmalaiva ja junat ja laivat etenkin, jotenkin, ja Rautatieasema.
Ja valkea Töölö.
Peter von Baghin Helsinki, ikuisesti.
Täällä me kaikki. Tauno Palo, Ikosen Ansa, Juurakon Hulda, Rahikainen, Nikander ja keitä meitä oli.
Ilmalaiva ja junat ja laivat etenkin, jotenkin, ja Rautatieasema.
Ja valkea Töölö.
lauantai 27. joulukuuta 2008
Kaksi lentäjää
Porco Rosso, ajalta jolloin kunnia vielä merkitsi jotain.
On kirjoitettu: The world is so well-rendered that you accept Porco Rosso is a construction of our actual past. In fact, it’s nostalgia for a world that almost existed.
Ja: More than anything, Porco Rosso is an elegy. In a few years, seaplanes will no longer rule the skies (They never did, of course, but you’re convinced by Miyazaki that they did.)
Huikeat maisemat, kauniit koneet, saarihotelli, Gina, takakujien lentokonekorjaamo. Kuolleet lentäjät nousemassa taivaisiin. Fio on enemmän lastensarjiksesta ja rosvot silkkaa peppipitkätossua, mutta se sallittakoon.
Liki sadan ilmavoiton Ilmari Juutilainen, joka toteaa, ettei ensimmäinen pudotus mitään isompia tunteita nostattanut, niinhän se meni kuin pitikin ja harjoiteltu oli. Liekö ollut oikeasti niin helppoa vai onko miete jo satojen veteraani-iltojen hioma. Työkalunsa perinpohjin tuntevan lentämisen ammattimiehen ote tekstissä kuuluu, kun ässä toteaa, että silloin teki vastustaja manööverin, joka väistämättä hetken päästä toisi tähtäimiin ja silloin Messerschmittin tykki repisi palasia Iljushinista, Lavotshkinista, Jakovlevista, mistä milloinkin.
On kirjoitettu: The world is so well-rendered that you accept Porco Rosso is a construction of our actual past. In fact, it’s nostalgia for a world that almost existed.
Ja: More than anything, Porco Rosso is an elegy. In a few years, seaplanes will no longer rule the skies (They never did, of course, but you’re convinced by Miyazaki that they did.)
Huikeat maisemat, kauniit koneet, saarihotelli, Gina, takakujien lentokonekorjaamo. Kuolleet lentäjät nousemassa taivaisiin. Fio on enemmän lastensarjiksesta ja rosvot silkkaa peppipitkätossua, mutta se sallittakoon.
Liki sadan ilmavoiton Ilmari Juutilainen, joka toteaa, ettei ensimmäinen pudotus mitään isompia tunteita nostattanut, niinhän se meni kuin pitikin ja harjoiteltu oli. Liekö ollut oikeasti niin helppoa vai onko miete jo satojen veteraani-iltojen hioma. Työkalunsa perinpohjin tuntevan lentämisen ammattimiehen ote tekstissä kuuluu, kun ässä toteaa, että silloin teki vastustaja manööverin, joka väistämättä hetken päästä toisi tähtäimiin ja silloin Messerschmittin tykki repisi palasia Iljushinista, Lavotshkinista, Jakovlevista, mistä milloinkin.
tiistai 23. joulukuuta 2008
perjantai 19. joulukuuta 2008
Yhtenäkin hämäränä aamuna
Pitääpä muistaa treenata tervehtimistä. Jos vaikka tulee kadulla Mikkonen vastaan.
Nuoret riehuvat Malmössä kun moskeijana toimineen kellarihuoneiston sulkeminen on kuumentanut tunteita. Ymmärrettävää. Veisi sitä moskeijan sulkeminen suomalaisenkin nuorison kaduille polttopulloja paiskomaan.
Vähän väsyttää. Onneksi alkavat pian päivät pidetä.
Nuoret riehuvat Malmössä kun moskeijana toimineen kellarihuoneiston sulkeminen on kuumentanut tunteita. Ymmärrettävää. Veisi sitä moskeijan sulkeminen suomalaisenkin nuorison kaduille polttopulloja paiskomaan.
Vähän väsyttää. Onneksi alkavat pian päivät pidetä.
torstai 18. joulukuuta 2008
tiistai 16. joulukuuta 2008
D-ABXZ Bad Mergentheim
Neljän tunnin unen jälkeen talonrakentajat ikkunan alla aloittivat taas. Aamiaisen skippaaminen jätti aikaa pakata.
Taksin viipyminen huolestutti hetken, mutta liikenne ylös Ruzynen suuntaan soljui eikä checkinissä tarvinnut jonottaa. Kaupasta vielä Krtekit perillisille.
Karolin Schmitz ei näyttänyt asiakaslehdessä yhtään rumemmalta kuin menomatkallakaan. Alla jäätynyt meri kaukaisine saarineen hälveni pilviksi ja sitten vuoristomaisemaksi. Fichtelgebirge kenties? Näillä taivailla jymisivät aikoinaan amerikkalaisten laivueet pommittamassa Schweinfurtia ja Pforzheimia. Pohjoisesta sightseeing ohi auringonpaisteessa kylpevän Frankfurtin ja sitten jyrkän vasemman kautta laskuun. 
Joki, sillat ja proomut, jalkapallokentät, saostusaltaat, autojonot, liikkeelle kiihdyttävä punainen paikallisjuna. Koneen varjo liiti kanssamme yli peltojen.
Pystiksessä Baguette ja Milchkaffee. Platalla ajoi tummanvihreä panssariajoneuvo kyljessään teksti Bundespolizei. Jumbojetti oli iso. TV:ssä yhä uudelleen Hoffenheim - Schalke 04, käsiä puristava liittokansleri Merkel ja lentäviä kenkiä väistelevä George W. Bush. Opin uuden sanan: Herbstmeister.
Paikka Helsingin-koneen EXIT-rivillä tiesi jalkatilaa muttei ikkunaa, joten jätin kameran sovinnolla takintaskuun ja torkahtelin. Rexona ei ollutkaan pettänyt vaan ruokatarjoilu alkanut. Etikkainen punakaali ja polentakakku toimivat silti. Omenamehua. Lentoemäntä jaksoi sanoa todella monta kertaa Danke, Tschüss ja Wiedersehen.
Aulassa ruusukimppuja, Suomen pelipaitoja ja TV-ryhmä. Jatkoin pysähtymättä Finskin bussin laituriin.
Galleriaan vielä pari tusinaa lisää ruutuja.
Taksin viipyminen huolestutti hetken, mutta liikenne ylös Ruzynen suuntaan soljui eikä checkinissä tarvinnut jonottaa. Kaupasta vielä Krtekit perillisille.
Karolin Schmitz ei näyttänyt asiakaslehdessä yhtään rumemmalta kuin menomatkallakaan. Alla jäätynyt meri kaukaisine saarineen hälveni pilviksi ja sitten vuoristomaisemaksi. Fichtelgebirge kenties? Näillä taivailla jymisivät aikoinaan amerikkalaisten laivueet pommittamassa Schweinfurtia ja Pforzheimia. Pohjoisesta sightseeing ohi auringonpaisteessa kylpevän Frankfurtin ja sitten jyrkän vasemman kautta laskuun. Joki, sillat ja proomut, jalkapallokentät, saostusaltaat, autojonot, liikkeelle kiihdyttävä punainen paikallisjuna. Koneen varjo liiti kanssamme yli peltojen.Pystiksessä Baguette ja Milchkaffee. Platalla ajoi tummanvihreä panssariajoneuvo kyljessään teksti Bundespolizei. Jumbojetti oli iso. TV:ssä yhä uudelleen Hoffenheim - Schalke 04, käsiä puristava liittokansleri Merkel ja lentäviä kenkiä väistelevä George W. Bush. Opin uuden sanan: Herbstmeister.
Paikka Helsingin-koneen EXIT-rivillä tiesi jalkatilaa muttei ikkunaa, joten jätin kameran sovinnolla takintaskuun ja torkahtelin. Rexona ei ollutkaan pettänyt vaan ruokatarjoilu alkanut. Etikkainen punakaali ja polentakakku toimivat silti. Omenamehua. Lentoemäntä jaksoi sanoa todella monta kertaa Danke, Tschüss ja Wiedersehen.
Aulassa ruusukimppuja, Suomen pelipaitoja ja TV-ryhmä. Jatkoin pysähtymättä Finskin bussin laituriin.
Galleriaan vielä pari tusinaa lisää ruutuja.
maanantai 15. joulukuuta 2008
Epätodellinen hetki
Vasta Djurlingin lauottua tuhannen euron paikasta tajusin, että pallo ei killunutkaan Suomen verkossa vaan osui johonkin, tolppaanko vai Toivoniemen pikkusormeen, ja kimposi kulmaan. Ja sitten vastahyökkäys oli jo vauhdissa ja yhtäkkiä 14 000 ihmistä huusi ja Tiitu loikkasi kädet pystyssä päätylaidan yli ja sinipaitojen massa ampaisi perään.
Kun odotus 12 vuoden jälkeen yhtäkkiä täyttyy, sitä ei heti tajua todeksi.
Polvilta puutunein jäsenin pystyyn, reppu selkään ja pitkää sivua kohti riviin tungeksimaan.
Ja myöhemmin pressissä riitti ojennettuja käsiä ja selkääntaputtajia ja onnitteluja monella kielellä.
Hiljainen keskiöinen keskusta, sulkeutuvat ravintolat. Kanasalaatti ja Big Mac mediumilla colalla kävivät juhlaillallisesta.
Hiljaisen metroaseman toisesta päästä huudeltiin suomeksi, ja huutelijat paljastuivat mitä tutuimmiksi. Invalidovnan kulmilla oli vielä auki Sport Bar Horna, jossa baarimikotar jututti toista asiakasta ja toinen nukkui pää käsiä vasten.
Yhdet riittivät.
Kun odotus 12 vuoden jälkeen yhtäkkiä täyttyy, sitä ei heti tajua todeksi.
Polvilta puutunein jäsenin pystyyn, reppu selkään ja pitkää sivua kohti riviin tungeksimaan.
Ja myöhemmin pressissä riitti ojennettuja käsiä ja selkääntaputtajia ja onnitteluja monella kielellä.
Hiljainen keskiöinen keskusta, sulkeutuvat ravintolat. Kanasalaatti ja Big Mac mediumilla colalla kävivät juhlaillallisesta.
Hiljaisen metroaseman toisesta päästä huudeltiin suomeksi, ja huutelijat paljastuivat mitä tutuimmiksi. Invalidovnan kulmilla oli vielä auki Sport Bar Horna, jossa baarimikotar jututti toista asiakasta ja toinen nukkui pää käsiä vasten.
Yhdet riittivät.
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
perjantai 12. joulukuuta 2008
Cerny Mostin suuntaan
Netin toimivuus peruutti matkapäivän palauttavat päiväunet.
Ulkona jääkylmässä satoi lisäksi vettä ja jouduin lainaamaan kolikon lippuun, mutta metro paljastui viihtyisäksi ja kaikki paikalliset neitoset näyttivät olevan tulossa missikisoista. Tosin osa puhui amerikkaa. Ja matkapäivä on jo seitsemäs.
Namesti Republiky löytyi ja johtaja ja paikallinen Staropramen-konsepti Husa, vaikkeivät ihan kaikki porukan paisuttua pöytiin sopineetkaan. Valkosipulikeitto savukinkkuineen ja krutonkeineen oli osuma ja pääruoka kanaa kuten muinakin iltoina. Monta epäilemättä mielenkiintoista ihmistä jäi de facto tapaamatta, mutta silti hyvä kokoontuminen. Löin vetoa yllätyksen puolesta.
Sateesta kimaltavat kadut, raitiovaunujen kirskuna kaarteissa. Olisi pitänyt kaivaa kamera taskusta eikä kiirehtiä kaulukset pystyssä ja kädet taskuissa metroon.
Yhdeksän tunnin yö ja aamiaisella tunnelmia Vimpelin rantakentältä.
Lumiräntää.
Ulkona jääkylmässä satoi lisäksi vettä ja jouduin lainaamaan kolikon lippuun, mutta metro paljastui viihtyisäksi ja kaikki paikalliset neitoset näyttivät olevan tulossa missikisoista. Tosin osa puhui amerikkaa. Ja matkapäivä on jo seitsemäs.Namesti Republiky löytyi ja johtaja ja paikallinen Staropramen-konsepti Husa, vaikkeivät ihan kaikki porukan paisuttua pöytiin sopineetkaan. Valkosipulikeitto savukinkkuineen ja krutonkeineen oli osuma ja pääruoka kanaa kuten muinakin iltoina. Monta epäilemättä mielenkiintoista ihmistä jäi de facto tapaamatta, mutta silti hyvä kokoontuminen. Löin vetoa yllätyksen puolesta.
Sateesta kimaltavat kadut, raitiovaunujen kirskuna kaarteissa. Olisi pitänyt kaivaa kamera taskusta eikä kiirehtiä kaulukset pystyssä ja kädet taskuissa metroon.
Yhdeksän tunnin yö ja aamiaisella tunnelmia Vimpelin rantakentältä.
Lumiräntää.
torstai 11. joulukuuta 2008
Neljä tuntia junassa
Pakkasyössä höyryävät kebabtiskit jäivät testaamatta, mutta ruoka paljastui muutoinkin hyväksi. Husan caesar-salaatti etenkin ja aamiaispöydän paistetut herkkusienet.
Dobrij vjetser, tuntui taksinkuljettaja ihan kuin tervehtivän, mutta eikö se ole venäjää. Auton radiossa sanottiin oblast ja minus, joten arvelin säätiedotukseksi. Ja kerrottiin että Sparta hävisi Slavialle vai toisinko päin. Ja laulettiin että You're a woman, I'm a man / I can make you feel so right / Be my lady of the night. Huikeaa. Auto Stangl täälläkin. Ja iltavalaistuksessa kylpevät aavemaiset terästehtaat.
Illallisella puhuttiin kiinteistöhinnoista Kroatiassa ja kiinalaisista tekstiileistä.
Mutta tänään ammoinen Tshekkoslovakian terässydän jäi taa kun meediobussi kurvasi kulmalle juuri aikataulussa eikä jäänyt odottelemaan myöhäisiä. Asemalla veturia jos jonkinlaista, kääntöpöytä toiminnassa ja sen takana parkissa ihan kuin novotsherkasskilainen mutta sinervä. Ankarasti kömyttävä diesel veti tavarajunan ohi ja kuulosti komealta, sydänalassa saakka.
Ennen Olomoucia pätkän matkaa ihan oikeaa kiskojen kolketta.
Maisemat ja kylttien kieli loivat Syldavia-tunnelman, Tuhatkaunoa vain ei näkynyt. Varikolla riveissä vihreitä GAZ-kuormureita ja prikaatista tuttuja vaunumekaanikkojen korjausautoja. Aukealla MiG ja helikopteri, tykkejä riveissä. Metallikasoista päätellen romuttamo. Puheita lypsykoneista ja yhdestä vuoden 1998 rankkarista.
Sumuinen harmaa Praha, Mauri Sariolan ja muidenkin Kultainen kaupunki.
Soi: Nina Hagen: Surabaya Johnny
Dobrij vjetser, tuntui taksinkuljettaja ihan kuin tervehtivän, mutta eikö se ole venäjää. Auton radiossa sanottiin oblast ja minus, joten arvelin säätiedotukseksi. Ja kerrottiin että Sparta hävisi Slavialle vai toisinko päin. Ja laulettiin että You're a woman, I'm a man / I can make you feel so right / Be my lady of the night. Huikeaa. Auto Stangl täälläkin. Ja iltavalaistuksessa kylpevät aavemaiset terästehtaat.
Illallisella puhuttiin kiinteistöhinnoista Kroatiassa ja kiinalaisista tekstiileistä.
Mutta tänään ammoinen Tshekkoslovakian terässydän jäi taa kun meediobussi kurvasi kulmalle juuri aikataulussa eikä jäänyt odottelemaan myöhäisiä. Asemalla veturia jos jonkinlaista, kääntöpöytä toiminnassa ja sen takana parkissa ihan kuin novotsherkasskilainen mutta sinervä. Ankarasti kömyttävä diesel veti tavarajunan ohi ja kuulosti komealta, sydänalassa saakka.Ennen Olomoucia pätkän matkaa ihan oikeaa kiskojen kolketta.
Maisemat ja kylttien kieli loivat Syldavia-tunnelman, Tuhatkaunoa vain ei näkynyt. Varikolla riveissä vihreitä GAZ-kuormureita ja prikaatista tuttuja vaunumekaanikkojen korjausautoja. Aukealla MiG ja helikopteri, tykkejä riveissä. Metallikasoista päätellen romuttamo. Puheita lypsykoneista ja yhdestä vuoden 1998 rankkarista.
Sumuinen harmaa Praha, Mauri Sariolan ja muidenkin Kultainen kaupunki.
Soi: Nina Hagen: Surabaya Johnny
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
maanantai 8. joulukuuta 2008
Itsenäisyyspäivä 2008
Hiljainen lähtö ei tällä kertaa onnistunut, tenavat havahtuivat saattohalauksille.
A319 kiiti pitkään ja irtosi Vantaan ilmatilaan. Lufthansan
asiakaslehden kuvat matkustamohenkilökunnan työstä. Ruusuja ja viinejä, vaalea viileä lentoemäntä ja pillerihattu. Kuvassa noin 30, tekstin mukaan 43 vuotta. Economyn puolella ei ihan.
Frankfurtissa am Main satoi vettä eikä kentän kirjakaupoissa ollut mitään pakollista ostettavaa. Eikä tällä kertaa amerikkalaisia kuljetuskoneita platalla.
Prahassa lentokenttäbussin kuski kaivoi lukulasit laukustaan, katsoi junalippua ja sanoi okei. Puuttuvat jouset ja pitkä alamäki. Iso kaupunki. Holesovice-asema kuin Helsinki 1972.
Sinivalkoinen Pendolino seisoi sivummalla, vihreä veturi kiskoi pysähtymättä läpi tukkeja ja säiliövaunuja. Neitonen tummissaan katukuvasi järkkärillään asemalaiturin kulkijoita. Juna Wienistä saapui vartin myöhässä jatkaakseen kaikkiin niihin paikkoihin, jotka kuulutukset luettelivat ainakin kuudesti. Dresden, Berliini, Ludwigslust, Hampuri ja Altona listassa ainakin oli. Vaunuissa DB ja ÖBB ja paikalliset kirjaimet. Ja tämä on Eurooppaa ja me jostain syrjästä, tuli tunne. Aurinko kurkisti harmaiden pilvien välistä.
Pendolinon porras kolahti tutusti esiin mutta juna oli pikemminkin sininen. Tuttuja ääniä ja kasvoja, viereiset paikat. Ulkona pimeni iltayöksi, ja kolme tuntia riikinruotsiin keskittymistä uutti päänsäryn. Olomouc. Ostrava. Jonossa kohti ovea ja äkkistoppi, ei se ole vielä tämä. Vielä vartti matkakommellusten vaihtoa, pilotti, joka starttasi lentokoneen ja lähti, 20 asteen pakkasessa.
Kaupunki pimeä mutta taksi ei. Neljänneksi viimeinen ibuprofeeni.
Hämärä sali. Itsenäisyyspäivän kunniaksi caesar-salaatti, grillattu kananrinta lisukkeineen, tshekkiläinen vohveli marjahilloineen ja kermavaahtoineen. Kaksi olutta.
Kolmen jälkeen heräsin katumeluun ja lukitsin oven. Leica-podcast ennen kuin uni palasi.
A319 kiiti pitkään ja irtosi Vantaan ilmatilaan. Lufthansan
asiakaslehden kuvat matkustamohenkilökunnan työstä. Ruusuja ja viinejä, vaalea viileä lentoemäntä ja pillerihattu. Kuvassa noin 30, tekstin mukaan 43 vuotta. Economyn puolella ei ihan.Frankfurtissa am Main satoi vettä eikä kentän kirjakaupoissa ollut mitään pakollista ostettavaa. Eikä tällä kertaa amerikkalaisia kuljetuskoneita platalla.
Prahassa lentokenttäbussin kuski kaivoi lukulasit laukustaan, katsoi junalippua ja sanoi okei. Puuttuvat jouset ja pitkä alamäki. Iso kaupunki. Holesovice-asema kuin Helsinki 1972.
Sinivalkoinen Pendolino seisoi sivummalla, vihreä veturi kiskoi pysähtymättä läpi tukkeja ja säiliövaunuja. Neitonen tummissaan katukuvasi järkkärillään asemalaiturin kulkijoita. Juna Wienistä saapui vartin myöhässä jatkaakseen kaikkiin niihin paikkoihin, jotka kuulutukset luettelivat ainakin kuudesti. Dresden, Berliini, Ludwigslust, Hampuri ja Altona listassa ainakin oli. Vaunuissa DB ja ÖBB ja paikalliset kirjaimet. Ja tämä on Eurooppaa ja me jostain syrjästä, tuli tunne. Aurinko kurkisti harmaiden pilvien välistä.Pendolinon porras kolahti tutusti esiin mutta juna oli pikemminkin sininen. Tuttuja ääniä ja kasvoja, viereiset paikat. Ulkona pimeni iltayöksi, ja kolme tuntia riikinruotsiin keskittymistä uutti päänsäryn. Olomouc. Ostrava. Jonossa kohti ovea ja äkkistoppi, ei se ole vielä tämä. Vielä vartti matkakommellusten vaihtoa, pilotti, joka starttasi lentokoneen ja lähti, 20 asteen pakkasessa.
Kaupunki pimeä mutta taksi ei. Neljänneksi viimeinen ibuprofeeni.
Hämärä sali. Itsenäisyyspäivän kunniaksi caesar-salaatti, grillattu kananrinta lisukkeineen, tshekkiläinen vohveli marjahilloineen ja kermavaahtoineen. Kaksi olutta.
Kolmen jälkeen heräsin katumeluun ja lukitsin oven. Leica-podcast ennen kuin uni palasi.
perjantai 5. joulukuuta 2008
Rakeiden ratina
Milläpä sitä nyt olisi muistanut että tonttulakit, lapsille, pikkujouluihin. Niiden lisäksi ei unohtunut kuin toinen sateenvarjo.
Kotimatkalla outo sade. Yhtä aikaa takin kastelevaa vettä, katulampun valossa keikkuvaa räntää ja ropisevia rakeita, jotka pomppivat asvaltilla ja ratisivat kengän alla.
Albumillinen kotiseutukuvia. Karua mutta kuulemma keväällä kukkameri. Notkuvat pitopöydät vaikka liinalla lattialla. Basaarin pähkinälaatikot ja korutiskit. Kaksi sotilasta taittoperäisine Kalashnikoveineen ja vaaleine amerikkalaisine maastokenkineen. Vuorten poimut tuovat mieleen jotain Ansel Adamsilta.
Isän nimeen jotenkin hajanaisempi kuin edellisellä lukukerralla. Nyt huomaa, kuinka paljon siinä jo on Missä kuljimme kerran -aineksia.
Digicamera.netistä Tommi Pitkäsen Kohtaamisia valokuvaajien kanssa. Yrittäjälle raha ja omaisuus ovat totisempi asia kuin kuukausipalkkalaiselle tai jollekin sitäkin turvatummalle. (Mutta entä Veloenalle?)
Jotain samaa sävyä kuin erään Puusan teksteissä. Takana tarpeeksi monta vuotta ja pettymystä. Eikä enää tarvitse tai halua vakuuttaa dynaamisuuttaan, tiimihenkisyyttään, ketteryyttään. Kelpoisuuttaan.
Kotimatkalla outo sade. Yhtä aikaa takin kastelevaa vettä, katulampun valossa keikkuvaa räntää ja ropisevia rakeita, jotka pomppivat asvaltilla ja ratisivat kengän alla.
Albumillinen kotiseutukuvia. Karua mutta kuulemma keväällä kukkameri. Notkuvat pitopöydät vaikka liinalla lattialla. Basaarin pähkinälaatikot ja korutiskit. Kaksi sotilasta taittoperäisine Kalashnikoveineen ja vaaleine amerikkalaisine maastokenkineen. Vuorten poimut tuovat mieleen jotain Ansel Adamsilta.
Isän nimeen jotenkin hajanaisempi kuin edellisellä lukukerralla. Nyt huomaa, kuinka paljon siinä jo on Missä kuljimme kerran -aineksia.
Digicamera.netistä Tommi Pitkäsen Kohtaamisia valokuvaajien kanssa. Yrittäjälle raha ja omaisuus ovat totisempi asia kuin kuukausipalkkalaiselle tai jollekin sitäkin turvatummalle. (Mutta entä Veloenalle?)
Jotain samaa sävyä kuin erään Puusan teksteissä. Takana tarpeeksi monta vuotta ja pettymystä. Eikä enää tarvitse tai halua vakuuttaa dynaamisuuttaan, tiimihenkisyyttään, ketteryyttään. Kelpoisuuttaan.
torstai 4. joulukuuta 2008
Kaupunki tukossa
Sitkeä helikopterin läpätys. Sitten matalalla etenevä tumma hahmo. Manskun yllä kai.
Pysäköity mustamaija ja huomioliiviset konstaapelit Munkan sillan korvalla. Ja tänään Runskilla.
Raitiovaunujen letkajenkka poikkeusreitillä. Kymppi, nelonen, seiska, toinen kymppi, kolmonen.
Etyj vai mikä se oli.
Pysäköity mustamaija ja huomioliiviset konstaapelit Munkan sillan korvalla. Ja tänään Runskilla.
Raitiovaunujen letkajenkka poikkeusreitillä. Kymppi, nelonen, seiska, toinen kymppi, kolmonen.
Etyj vai mikä se oli.
tiistai 2. joulukuuta 2008
Spåralla eestaas ja Malinen
Ensimmäisten pisaroiden napsahdellessa tajusin sateenvarjon jääneen.
Vihreillä vaunuilla kameraliikkeiden väliä, yksi tarjosi neljästi sen mitä toinen. Chico'sin silakkapihvit ja muusi näyttivät aakealla sinisellä lautasella vähältä, mutta se oli harhaa ja maku kohdallaan.
Arvostusta myyjälle, joka ääntään vähän madaltaen varoittaa kampanjatuotteen olevan oikeasti susi. Kiitin ja päätin käydä siellä jatkossakin. Ovelaa taktiikkaa kenties.
Valitsin pikkuautoleikkiin rakettirekan. Toisella silmällä Urheilukanavalta Trackers - SPV. Myöhemmin kirjaa Vasili Grossmanista. Kuvaus Berdichevin (translitterointi englanninkielisestä tekstistä) juutalaisten kohtalosta kylmäsi.
Vihreillä vaunuilla kameraliikkeiden väliä, yksi tarjosi neljästi sen mitä toinen. Chico'sin silakkapihvit ja muusi näyttivät aakealla sinisellä lautasella vähältä, mutta se oli harhaa ja maku kohdallaan.
Arvostusta myyjälle, joka ääntään vähän madaltaen varoittaa kampanjatuotteen olevan oikeasti susi. Kiitin ja päätin käydä siellä jatkossakin. Ovelaa taktiikkaa kenties.
Valitsin pikkuautoleikkiin rakettirekan. Toisella silmällä Urheilukanavalta Trackers - SPV. Myöhemmin kirjaa Vasili Grossmanista. Kuvaus Berdichevin (translitterointi englanninkielisestä tekstistä) juutalaisten kohtalosta kylmäsi.
maanantai 1. joulukuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
