Porco Rosso, ajalta jolloin kunnia vielä merkitsi jotain.
On kirjoitettu: The world is so well-rendered that you accept Porco Rosso is a construction of our actual past. In fact, it’s nostalgia for a world that almost existed.
Ja: More than anything, Porco Rosso is an elegy. In a few years, seaplanes will no longer rule the skies (They never did, of course, but you’re convinced by Miyazaki that they did.)
Huikeat maisemat, kauniit koneet, saarihotelli, Gina, takakujien lentokonekorjaamo. Kuolleet lentäjät nousemassa taivaisiin. Fio on enemmän lastensarjiksesta ja rosvot silkkaa peppipitkätossua, mutta se sallittakoon.
Liki sadan ilmavoiton Ilmari Juutilainen, joka toteaa, ettei ensimmäinen pudotus mitään isompia tunteita nostattanut, niinhän se meni kuin pitikin ja harjoiteltu oli. Liekö ollut oikeasti niin helppoa vai onko miete jo satojen veteraani-iltojen hioma. Työkalunsa perinpohjin tuntevan lentämisen ammattimiehen ote tekstissä kuuluu, kun ässä toteaa, että silloin teki vastustaja manööverin, joka väistämättä hetken päästä toisi tähtäimiin ja silloin Messerschmittin tykki repisi palasia Iljushinista, Lavotshkinista, Jakovlevista, mistä milloinkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti