Kaupunki tuulisella niemellä

Saivat tarpeekseen raa'asta merituulesta ja paljaista kallioluodoista ja lähtivät hekin kun Kustaa Vaasa käänsi selkänsä, kertoo Jörn Donner kaupunkiin pakkosiirretyistä porvareista dokumentissaan Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä. Muistaakseni.

Päälle nämä asvaltin jäiset polanteet ja mustaksi kärventyneet lumenrippeet. Koiranjätöksiäkin tavallista enemmän.

Väiskin jää lorisi viemäriin, pimeässä erottui keskeltä jo hiekkaa. Turhauttavaa.

Laiturilla tuuli tyrkki niin, etten mennyt kameroineni reunimmaiselle pollarille saakka. Kaijassa Kraft, telakalla jokin valossa kylpevä iso. Märkä hiekka ratisi anturan alla.

Bulevardin kulmassa räksytti jostain koira, Sepänpuiston mustuudessa hihkuivat lapset. Jään jäänteet. Siellä kerran Bexaritkin: Danny, Riku ja Benitakin. Tavallaan.

Rööperissä porukkaa, jota voi kuvitella trendikkäiden lehtien sivuille. Kolmonen kirskui kulmasta Bulevardille ja kolisteli tiehensä.

Freda päästä päähän.