Tuffereita valmiiksi, hammaslääkäri pyysi ja pisti ensin posken ja sitten kitalaen puolelle. Kitalaen puutuminen tuntui ikävältä. Rouhinaa, nirskutusta ja sitten hammas vilahtikin pihdeissä. Ehdin vielä vaihdolla paluumetroon. Jälleen hyvä kokemus julkisesta terveydenhuollosta.
Jomotus asettui Buranalla, mutta pelissä verta tihkui suuhun aina vain. Erätauolla livautin mustaklimppisen roiskeen roskakoriin. Vuoto ei yltynyt. Metallinmaku jäi.
Pysäkillä nuorukainen mäyräkoirineen juoksi spåraan, mutta kolme askelta ennen maalia pahvi petti ja sitten räsähti ja sitten katos tärisi suomen kielen suosituimmasta voimasanasta. Tragedia. Koeteltu kokosi eloonjääneet ja tuli sitten äärimmäisen kohteliaasti kysymään, olisiko muovikassia tai jotain. Kamerarepussa oli kuin olikin. Äärimmäisen kohteliaat kiitokset.
Sitten kolmonen jo tulikin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti