Odotuksiin nähden Günter Grassin Ravunkäyntiä tuntui lyhyemmältä, kevyemmältä ja jotenkin pienemmältä kirjalta. Luultavasti siksi, että niin Wilhelm Gustloff kuin saksalaissiviilien kärsimykset ja jaonjälkeiset ongelmatkin ovat nyt jo niin tuttuja. Tuoreena on epäilemättä säväyttänyt.
Mutta toki: Ennen, sodassa, nyt, aina.
Kaltaiseni maallikkokin arvasi tekstistä, että se on ollut suomentajalle tavallista isompi haaste.
Kaipa tämä pitäisi lukea vielä toistamiseen, hitaasti ja maistellen.
torstai 24. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti