Trabant-vitsit eivät naurata silloin kun Stasin nappaaman aviomiehen ilmoitetaan "hirttäytyneen sellissään" ja valtio hoitaa hautajaiset suostumatta näyttämään kalmoa vaimolle. Tai kun hätääntyneet vanhemmat jäävät - vuosiksi - eri puolelle muuria kuin hengestään sairaalassa taisteleva vauva. Tai kun opiskelu- ja työpaikat alkavat mennä mystisesti sivu suun kun on seurustellut ulkomaalaisen kanssa.Hyytävää touhua, kun asiaa alkaa ajatella. Mutta entä kapitalistinen maailma, johon joutuminen saa DDR:nkin tuntumaan monen silmissä turvalliselta.
Jotenkin kuitenkin Anna Funderin kirjan nostaa vielä uudelle tasolle se arkinen reportaasimaisuus, jolla kirjoittaja kulkee junissa, museoissa, lähiöissä ja asematunnelin yleisessä vessassa. Ja toki sekin, että sellaisilla Leipzigin kaduilla, joita itse muistaa turistina tallanneensa.
Ja että pitäisi koko ajan kriittisesti arvioida, onko oma maamme saamassa tuollaisia piirteitä. Tai joitain muita epäilyttäviä. Itsestäänselvyys, klisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti